Syyslukukausi on kulunut hurjan nopeasti, ja kuuden viikon harjoittelun alkuun on enää viikko ja yksi päivä. Päätin sen vuoksi aloittaa blogitekstisarjan siitä, millaisia mietteitä ja tuntemuksia harjoittelun aikana nousee pintaan, sekä siitä, millaisena sosiaalityö minulle näyttäytyy hallintopäätöksineen kaikkineen. Aion myös reflektoida omaa kasvuani sosiaalityöntekijäksi. Tämän tekstin tarkoitus on sekä orientoida itseäni tulevaan että alustaa muutenkin… Continue reading Hei, matka alkaa!
Tag: Matkalla maisteriksi
Vain (opiskelija)elämää
Syksy symboloi minulle aina jonkin uuden alkua. Viime syksynä odotin intopinkeänä fuksivuoden alkua, ja se oli nopeammin ohi kuin aluksi odotinkaan. Nytkö pitäisi olla viisas toisen vuoden opiskelija, joka hallitsee täydellisesti perusasiat aineopintoihin siirryttäessä? Ei kai tässä olisi sen suurempia haasteita, jos voisi vain opiskella menemään, mutta koska jokaisen on tienattava leipänsä pöytään, on tämän… Continue reading Vain (opiskelija)elämää
Verta, hikeä, kyyneliä ja onnistumisia
Niin siinä vain kävi, että ensimmäinen opiskeluvuosi alkaa olla yhtä tenttiä vaille valmis. En olisi ikinä uskonut suorittavani kursseja yli suositellun opintopistemäärän - näillä näkymin tulen saamaan 80 opintopistettä lukuvuodelta 2018-2019. Opintoja aloittaessani tuutorit kertoivat fuksivuoden olevan raskas mutta palkitseva, ja huomasin tämän pitävän paikkansa. Erityisesti näin aikuisiällä opiskelu vaatii monenlaisten eri palikoiden yhteensovittamista -… Continue reading Verta, hikeä, kyyneliä ja onnistumisia
Puolen vuoden pysäkillä
Kuvan lähde: Social Work Tutor (https://www.facebook.com/socialworktutor/) Vähän alle puoli vuotta sitten aloitin opintoni sosiaalityössä, ja tuntuu kuin siitä olisi hurjan kauan! Vastahan minä haahuilin puolieksyksissä kampuksella ja loin verkostoa opiskelutovereihin, koetin opiskella opiskelutaitoja ja mietin, tulenko saamaan yhtäkään opintopistettä. Lisäksi mietin, tulisinko oppimaan läheskään kaikkea, ja jos opin, millaisella mentaliteetilla? Perfektionismi on aina aiheuttanut haasteita… Continue reading Puolen vuoden pysäkillä
Opiskelutaito-ohjelmisto vol. 2
Viikonloppu on ihmisen parasta aikaa, jollei se tee vuorotöitä. Saanen olla tästä eri mieltä? Akateeminen vapaus, opiskelu, työskentely ja vapaa-aika vaativat veronsa, ja tänäkin viikonloppuna heräsin siihen tosiasiaan, ettei minulla ole kerta kaikkiaan aikaa vapaa-ajalle. Opintoaikatauluja katseltuani huomasin minulla olevan yhden HYVIN laajan oppimispäiväkirjan teon edessä, mikäli mielin saada sen valmiiksi määräaikaan mennessä. Deadline on… Continue reading Opiskelutaito-ohjelmisto vol. 2
Opiskelutaito-ohjelmisto 2.0?
Opiskelu ei aina ole helppoa, eikä läheskään joka kerta. Tämän kaltaisia kliseitä käskettiin välttää jo muinaisina lukion äidinkielen kurssien aikana, mutta elämä on laiffia... ei kun miten se menikään? Opiskelijaelämän voisi kuvitella koostuvan haalareista ja haalarikansan bileistä, krapulaisista aamuista yliopiston massaluennoilla ja summittaisesta tenttiin opiskelusta. Tentistähän voi hyvällä tuurilla saada kiitettävän arvosanan, jos vain valitsee… Continue reading Opiskelutaito-ohjelmisto 2.0?
Comeback – kaaosta, hallintaa ja kuulumisia
Jos olette miettineet, mitä minulle kuuluu, niin hyvää, kiitos! Opinnot lähtivät kaikista peloista huolimatta rullaamaan hyvin, ja yliopiston aloittamisen alkuahdistus, informaatioähky ja pelko siitä, että saisin suoritettua vain 2 opintopistettä koko syksynä, osoittautui turhaksi. Yllä oleva kuva varmasti kertoo jo paljon siitä, kuinka opinnot ovat lähteneet sujumaan, ja kuinka paljon olen saanut aikaan. Toki hyväksiluvut… Continue reading Comeback – kaaosta, hallintaa ja kuulumisia
O tempora, o mores (ja siinä sivussa muutakin)
Kuvan lähde: Google "Mikä susta nyt sitten tulee ammatiltasi?", kysyi appiukko tässä päivänä eräänä. On todella vaikea selittää omia opintojaan, kun sen sosiaalityöntekijän pätevyyden lisäksi tulen saamaan laajemmat yhteiskunnalliset valmiudet ja sitä kautta voin työllistyä käytännössä mihin vain. Sosiaalityöntekijän toimintakenttä jo yksinään on niin laaja, että toisinaan päätä aivan huimaa. Olemme käyneet sosiaalityön ensimmäisellä kurssilla… Continue reading O tempora, o mores (ja siinä sivussa muutakin)
Fuksin kuherruskuukausi
Suunnilleen neljä ja puoli vuotta sitten sain idean, joka on kypsynyt mielessä monta vuotta. Kova kriisi siitä, mitä haluan ja mikä minusta tulisi, iski päälle moukarin tavoin. Teologinen ei napannut, sillä en tiennyt mihin haluaisin suuntautua siellä. Omat muistikuvat erityisesti yläasteen uskonnonopetuksesta olivat jäätävät - jo 1990-luvun luokassa oli levotonta, kun useita kiinnosti perseily oppimisen… Continue reading Fuksin kuherruskuukausi
Hallittu startti, fiksu kaaos?
Yliopistollamme on ihan oma juttunsa fiksujen aloitusten suhteen, ja niin pitääkin. Minä sen sijaan en aloittanut kovin fiksusti opintojani, sillä sairastuin järjettömään räkätautiin heti ensimmäisen varsinaisen luentoviikon alussa, ja jouduin näin ollen jäämään pois ensimmäiseltä oikealta, läsnäoloa edellyttävältä ja vieläpä hyvin mielenkiintoiselta pääaineen luennolta. Shit happens, vai miten se meni? Joka tapauksessa opinnot ovat ihan… Continue reading Hallittu startti, fiksu kaaos?
