Paperilla suhisee

Paperilla suhisee, kynä nimittäin. Lupasin kirjoitella tässä postauksessa yhdestä uudesta motivointikeinosta, joka on kokemukseni mukaan ehkä tehokkain kaikista. Sekä minulla että parhaalla ystävällä on ollut vaikeuksia saada itsensä lukemaan tehokkaasti opinto- tai pääsykoejuttuja yksin kotona, joten mikäpä voisi olla parempi paikka opiskeluun kuin kirjasto? Uskoisin, ettei paljon mikään. Yllä oleva kuva liittyy aiheeseen siten, että … Continue reading Paperilla suhisee

Tartu hetk… planneriin

Apua. Mitä minä olen mennyt tekemään? Kaikki alkoi siitä, kun meillä oli oman paikallisen bujoryhmän ylläpitäjien tapaaminen meillä, ja J esitteli omia systeemejään, eli Travellers Notebookiaan (TN), plannereitaan sekä tietysti bujojaan. Minähän hurahdin. Aloin miettiä, olisiko kuitenkin järkevää hommata joku kalenterimainen, tuunattava systeemi kiireisempiä aikoja ajatellen. Totuus on se, että vaikka bujoilu on hauskaa ja … Continue reading Tartu hetk… planneriin

Sählän selviytymispakkaus

Tämä ei ole maksettu mainos, vaikka mainitsenkin noin megatsiljoonannen kerran Vihkokaupan.  Edellinen postaus käsitteli joululahjoja, joten tämä teksti on luonnollinen jatke siihen. Mainitsinkin jo aikaisemmin, kuinka tilasin oman Survival Kitin tulevalle vuodelle Vihkokaupasta, ja vihdoinkin paketti toimitettiin postilaatikkoon pyörittyään seurantakoodin mukaan ties kuinka kauan lähimmän suurimman kaupungin Postissa lajiteltavana (kahteen kertaan, peräti!). Olen tainnut myös … Continue reading Sählän selviytymispakkaus

Muistikirjapulma eli joululahjat

Joulu on taas, joulu on taas... mennyt ohi, ja mitä jäi käteen tällä kertaa? Minulle joulu on aina merkannut ennemmin läheisten kanssa olemista ja rentoutumista kuin lahjoja, mutta jostain syystä olen tänä vuonna odottanut lahjotuksi tulemista enemmän kuin aiempina vuosina. Erityisesti olen odotellut itse tilaamiani asioita, sillä tunnetustihan parhaat lahjat saa, kun ostaa itse. Tämän … Continue reading Muistikirjapulma eli joululahjat

Hyvin lusmuttu ei ole puoliksi tehty

Yksi kuva kertoo kuulemma enemmän kuin tuhat sanaa. Näin toivottavasti tässäkin tapauksessa. Olen oppinut hyvinkin tarkkaan sen, ettei hyvin relattu ole todellakaan puoliksi tehty. Tämän viikon ensimmäisessä postauksessa kertoilinkin jo joitakin kuulumisia, ja oleilu ja elämä ovat töiden ohella painottuneet hyvin pitkälti rentoiluvaihteeseen. Aloin muun muassa lukea... kirjoja. Ensin vuorossa oli trilleri nimeltä Hyvä naapuri … Continue reading Hyvin lusmuttu ei ole puoliksi tehty

Se Hämeenpuiston Vihkokauppa

Bujoiluun ja muuhun käsin kirjoittamiseen, kalenterituunaukseen sekä muistiinpanojen tekemiseen tarvitaan välineitä, ja joskus tuntuu siltä, ettei kaikkea haluamaansa ihanaa löydy marketeista eikä myöskään kirjakaupoista. Onneksi Suomessa on rutkasti yrittäjiä, jotka tarjoavat jokaiselle paperitarvikkeita rakastavalle välineitä kaikkeen edellä mainittuun. Itse olen päätynyt Vihkokaupan kanta-asiakkaaksi hyvien asiakaspalvelukokemusten pohjalta, ja niin on moni muukin samalla perusteella, sekä totta … Continue reading Se Hämeenpuiston Vihkokauppa

Melkein julkkis – mitä mieltä sisäinen ääneni oli?

Tämä teksti sisältää ajoin hyvinkin henkilökohtaista pohdintaa. Siksi pyydänkin lukijoilta erityistä sensitiivisyyttä kommentointiin, sillä sanoilla on voima, vaikka aina väitetäänkin, ettei haukkuva koira pure. Sosiaalipornoa, parisuhdetunnustuksia tai muutakaan tästä tekstistä ei löydy, mutta pohdinnat häpeän ja huonommuuden tunteista lienevät monelle muullekin tuttuja, ja sen vuoksi menen pintaa syvemmälle henkilökohtaisesta elämästä kertoessani. Oli melkoinen shokki sunnuntaina … Continue reading Melkein julkkis – mitä mieltä sisäinen ääneni oli?

“Tarvitset vain kynän ja vihkon” -R. Carroll

HUOMIO! Tässä postauksessa esitellyt jutut bloggaaja on ostanut ja valikoinut ihan itse. Muutenkin bloggaan kirjoittamisen ja bujoilun ilosta, ja kaikki tarvikkeet ovat itse omin pennosineuroin maksettuja. Otsikossa oleva vapaa käännös Ryder Carrollin ohjeesta bujoilun aloittamiseen on lauseena tosi. Bujoilun aloitukseen todella tarvitsee vihkon, kynän ja ehkä viivoittimen. Kaikki muu on ekstraa. Jotkut todellakin pääsevät bujoilussaan … Continue reading “Tarvitset vain kynän ja vihkon” -R. Carroll

BuJo-mokailu – saako näille muka nauraa?

Bujoilua aloittaessani olin todellakin pihalla kuin lumiukko ja eksyksissä kuin Muumilaakson Mörkö väkijuomia nautittuaan. Aluksi Facebookin BuJo-ryhmään omia rävellyksiä jaettuani luin kommentteja ja neuvoja posket häpeän punasta helottaen. "Voi luoja. Miten käsitinkään tämän idean näin päin pyllyä?", ajattelin. Sitten silmiini osui muiden tekemiä mokia, ja tajusin että mokailla saa. Niistä voi jopa oppia! Sitten silmiini … Continue reading BuJo-mokailu – saako näille muka nauraa?

Sisäinen lapsi hukassa? BuJo mahdollistaa sen löytämisen.

Mitä on olla aikuinen? Onko se sitä, että hyppää suoraan koulunpenkiltä ruuhkavuosien oravanpyörään ja samalla orientoituu työhön ja muuhun vakavaan siten, että sisäinen lapsi hukkuu. Oma mottoni on jo jonkin aikaa kuulunut: "Kasva isoksi, mutta älä aikuiseksi". Voin olla iältäni aikuinen, pitää yllä tietyissä sosiaalisissa kuvioissa aikuisen roolia ja tarkkailla, missä tilanteissa voin päästää sisäisen … Continue reading Sisäinen lapsi hukassa? BuJo mahdollistaa sen löytämisen.