Syksy symboloi minulle aina jonkin uuden alkua. Viime syksynä odotin intopinkeänä fuksivuoden alkua, ja se oli nopeammin ohi kuin aluksi odotinkaan. Nytkö pitäisi olla viisas toisen vuoden opiskelija, joka hallitsee täydellisesti perusasiat aineopintoihin siirryttäessä? Ei kai tässä olisi sen suurempia haasteita, jos voisi vain opiskella menemään, mutta koska jokaisen on tienattava leipänsä pöytään, on tämän… Continue reading Vain (opiskelija)elämää
Category: Työelämä
Lisää arvoa!
Olen viime aikoina pyörinyt enenevissä määrin ammatillisessa sosiaalisessa mediassa, joskin käytän edelleenkin Facebookia sekä pikaviestimiä suhteellisen aktiivisesti. LinkedInissä (jos et ole jo jäsen, suosittelen mitä kohteliaimmin liittymään) on aina säännöllisin väliajoin esillä ajatus lisäarvon tuottamisesta jonkun toisen verkostoon. Mitä se lisäarvo on? Mitä lisäarvoa itse tuotan, entä millaista hyötyä itse saan verkostostani? Kuinka lisäarvo määritellään?… Continue reading Lisää arvoa!
Fuksin kuherruskuukausi
Suunnilleen neljä ja puoli vuotta sitten sain idean, joka on kypsynyt mielessä monta vuotta. Kova kriisi siitä, mitä haluan ja mikä minusta tulisi, iski päälle moukarin tavoin. Teologinen ei napannut, sillä en tiennyt mihin haluaisin suuntautua siellä. Omat muistikuvat erityisesti yläasteen uskonnonopetuksesta olivat jäätävät - jo 1990-luvun luokassa oli levotonta, kun useita kiinnosti perseily oppimisen… Continue reading Fuksin kuherruskuukausi
Akateeminen vapaus ja itsensä johtamisen mahdollisuudet
Akateeminen vapaus, tuo asia, joka houkuttelee monia ihmisiä hakeutumaan yliopistoon. Nuorena, yhden välivuoden viettäneenä tuoreena teologian ylioppilaana minäkin ajattelin akateemisesta vapaudesta väärin, kuten myös moni muu. Luento? Kuka sellaisille...? Ai joku tehtävä? No, viime tippa on paras tippa... you got the point? Oikeasti akateeminen vapaus tarkoittaa suurta vastuuta opinnoista, itsensä johtamisen taitoa, vapautta valita itselleen… Continue reading Akateeminen vapaus ja itsensä johtamisen mahdollisuudet
Post-pääsykoeblues
Astelin tiistaina 22.5. jännittyneenä ja päättäväisenä yliopiston aulaan. Jännitys meinasi iskeä paikan päälle saavuttuani, sillä paikalla oli toki muutama (sata) muu(ta)kin jännittäjä kertaamassa viime hetken tärppejä kokeeseen. Koetilanteen alettua ja kysymykset luettuani meinasin mennä aluksi totaalisen lukkoon, mutta onneksi sain rauhoituttua. Hei, minähän osasin! Kesäkuun lopussa saan lopulta tietää, kuinka hyvin osasin. Nyt on joka… Continue reading Post-pääsykoeblues
Työ, opiskelu ja elämä = kiirettä
"Olenkohan haukannut liian suuren palan kuvitellessani voivani opiskella pääsykokeisiin ja työskennellä samanaikaisesti?", pohdin tässä päivänä eräänä lysähtäessäni sohvalle kirja kädessä ja nukahdettuani päiväunille. Sosiaalityön pääsykoekirja irvailee edelleenkin jossain näkösällä - ei minulla olisi enää alueesta opiskeltavana kuin pari sivua, jonka jälkeen voin siirtyä opiskelemaan koealuetta kolmatta kertaa uudelleen. Aloittamisen vaikeus, kamala mutta niin tuttu monelle,… Continue reading Työ, opiskelu ja elämä = kiirettä
Priorisoinnin vaikeudesta voittoon
Multitasking! On niin kiire, ettei tiedä mistä aloittaisi, ja sitten tekeekin monta asiaa kerralla yhtä aikaa. Kannattaako? Tutkimusten mukaan ei kannata. Kiireiset työpäivät ovat pahin painajaiseni. Silloin tekemistä on niin paljon, ettei oikein aina edes tiedä, mistä aloittaisi. Jotkut asiat unohtuvat sähköpostin uumeniin, ja joistakin tärkeistä tapahtumista unohtuu laittaa muistutus päälle. Kerrankin kävi niin, että… Continue reading Priorisoinnin vaikeudesta voittoon
Aivoissa on ruuhkaa.
Työ on ihmisen parasta aikaa! No, työ on ainakin juttu, jota ihminen tekee suurimman osan päivästään. Lasken työksi sekä kokopäiväisen opiskelun, osa-aikatyön, yrittäjyyden, palkkatyön... you name it. Työstä riippuen eteen voi tulla tilanne, että sähköpostin palaverikutsut ja -päivämäärät hukkuvat meileihin, muistikirja töihin liittyen on kaoottinen eikä sieltä löydä haluamaansa, ja kaiken kukkuraksi koira tai kissa… Continue reading Aivoissa on ruuhkaa.
