Ammatillinen kasvu, Matkalla maisteriksi, Sosiaalityö

Hei, matka alkaa!

social-worker-what-society-thinks-i-do-what-my-friends-53923482.png

Syyslukukausi on kulunut hurjan nopeasti, ja kuuden viikon harjoittelun alkuun on enää viikko ja yksi päivä. Päätin sen vuoksi aloittaa blogitekstisarjan siitä, millaisia mietteitä ja tuntemuksia harjoittelun aikana nousee pintaan, sekä siitä, millaisena sosiaalityö minulle näyttäytyy hallintopäätöksineen kaikkineen. Aion myös reflektoida omaa kasvuani sosiaalityöntekijäksi. Tämän tekstin tarkoitus on sekä orientoida itseäni tulevaan että alustaa muutenkin tulevaa kuuden viikon ajanjaksoa. Tervetuloa matkaan!

Sosiaalityön opintoja aloittaessani minulla oli jonkinlainen käsitys pääsykoekirjan perusteella siitä, millaista tuleva työni voisi olla, ja kuinka laaja työllistymiskenttä on. Nyt olen kuitenkin menossa viranomaistyöhön, ja vastaan tulee moninaisia ihmisiä monine ongelmineen. Sen vuoksi tänä syksynä aineopintoihin onkin kasattu mukava paketti tukemaan tulevaa hyppäystä käytäntöön. Olemme päässeet opiskelemaan sosiaaloikeutta keskittyen erityisesti hallintolakiin. Olemme harjoitelleet puheviestinnän kurssilla asiakkaan kohtaamista simulaatio-opetuksen keinoin, ja olemme myös opiskelleet teoriaa vuorovaikutuksellisesta, dialogisesta asiakassuhteesta, kirjaamisesta sekä käyneet läpi erilaisia mittareita, joiden avulla voi päästä asettamaan tavoitteita asiakkaan kanssa.

Sosiaalityön opintoja aloittaessani minulla oli jonkinlainen käsitys pääsykoekirjan perusteella siitä, millaista tuleva työni voisi olla, ja kuinka laaja työllistymiskenttä on. Nyt olen kuitenkin menossa viranomaistyöhön, ja vastaan tulee moninaisia ihmisiä monine ongelmineen.

Edellä mainittujen asioiden opiskelu on kuitenkin vain alkusoittoa sille, mitä viranomaistyö tulee pitämään sisällään. Onneksi olen menossa harjoittelemaan organisaatioon, jossa asenne opiskelijaa kohtaan on lämmin ja tervetulleeksi toivottava. Minut on ilmoitettu jo ohjaajan kanssa erilaisiin koulutuksiin ja muihin tilaisuuksiin, tulen saamaan omat tunnukset asiakastietojärjestelmään, ja olemme jutelleet ohjaajan kanssa pitkään puhelimessa pohdiskellen jo etukäteen tavoitteitani. Valmistinkin häntä siihen, että saavun paikalle tyhjänä tauluna. Vaikka minulla onkin terveydenhuollon puolelta jotakin substanssiosaamista, ja olen melkoinen velho erilaisten potilastietojärjestelmien kanssa, minulta puuttuu sosiaalialan substanssikokemus, toisin kuin niiltä, jotka ovat pohjakoulutukseltaan sosionomeja.

Millaisia tunteita tuleva kuuden viikon jakso sitten minussa herättää? Voisin sanoa tunteiden kirjon olevan vähän laidasta laitaan – ne kulkevat vuoristoratamaisesti hurjasta innostuksesta ihan hirveään kauhuun: “Jee, ihanaa päästä vihdoinkin kentälle! Mutta apua, entä jos olenkin ihan surkea ja saan jaksosta hylätyn?” Tiedän, että jälkimmäiset tunteet ovat turhia, sillä sisäinen palo ja pitkä kypsyttely ajoi minut näiden opintojen pariin, ja mitä pidemmälle olemme opiskelleet, sen suurempi varmuus on tullut siihen, että olen löytänyt oman alani. Sen vuoksi koetan keskittyä positiiviseen jännitykseen, innostukseen ja uteliaisuuteen.

Millaisia tunteita tuleva kuuden viikon jakso sitten minussa herättää? Voisin sanoa tunteiden kirjon olevan vähän laidasta laitaan – ne kulkevat vuoristoratamaisesti hurjasta innostuksesta ihan hirveään kauhuun: “Jee, ihanaa päästä vihdoinkin kentälle! Mutta apua, entä jos olenkin ihan surkea ja saan jaksosta hylätyn?”

Niinpä pakkaan ensi viikolla laukkuni ja astun kuuden päivän päästä junaan, joka vie minut uuteen ja tuntemattomaan maailmaan – sosiaalityön käytännön toiseen jaksoon. Matka on varmasti paitsi innostava, myös raskas ja monenlaisia ajatuksia herättävä. Tulen varmasti painimaan epäonnistumisen tunteiden mutta myös onnistumisen ilon kanssa. Mutta sitähän oppiminen on – kukaan ei ole koskaan täysin valmis, ja opiskeluaikana saamme tehdä virheitä ja oppia niistä, sillä meille ei ole vielä sysätty valmistuneen sosiaalityöntekijän vastuita ja velvollisuuksia. Lopultahan mikään opiskelu ei saa aikaan täysin valmista, vaan oppiminen tapahtuu pala kerrallaan ja kestää koko eliniän.

Tuntemuksiani kuvaakin näin matkan alussa katkelma vanhan lempibändini The Rainin “Luovutusvoitto” -biisin sanoituksista:

“Miltä tuntuu nyt kun kaikki alkaa?
Hei matka alkaa!
Hei nyt vasta kaikki alkaa!”

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s