Mielenterveys, Opiskelu

Kiusaamista korkeammalla asteella

desperate-2293377_960_720
Kuva: Pixabay

“Mikä minussa on vikana?”

Yllä olevia ajatuksia pyörii usein koulukiusatun mielessä, kun tulee jatkuvasti ulossuljetuksi ryhmästä. Monelle koulukiusatulle tuntemukset ovat tuttuja, ja voivat pahimmillaan johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen. Minäkin olen kokenut olleeni kiusattu – sitä ei ehkä aikanaan mielletty kiusaamiseksi, mutta se on kuitenkin subjektiivinen kokemus. Ulkopuolelle sulkeminen jätti jälkensä, ja tietyllä tavalla parantelen vieläkin haavojani. Koulukiusaamisen tiimoilta on joka vuosi kampanjoita, joilla pyritään edistämään koulurauhaa ja muuttamaan asenteita erilaisuutta kohtaan. Hyvä esimerkki tästä on tämän vuoden #mä❤️mua -somekampanja, jossa peräänkuulutetaan lupaa olla oma itsensä ja tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Osallistuin itsekin tähän kampanjaan, sillä koin tärkeäksi jakaa ajatuksiani siitä, kuinka jokainen meistä on aivan hyvä sellaisena kuin on.

 

 

On kuitenkin olemassa yksi alue, jossa tapahtuvasta kiusaamisesta puhutaan aivan liian vähän, ja se on korkeakoulukiusaaminen. Peruskoulusta toisen asteen opintoihin ja sieltä korkeakouluihin siirryttäessä ajatellaan herkästi kiusaamisen ilmiönä päättyvän siihen, kun ollaan aikuistuttu tarpeeksi ja opiskellaan tiedeyhteisössä – akateeminen koulutushan takaa myös viisastumisen ja lopettaa kiusaamisen? Ei välttämättä, esiintyyhän kiusaamista työyhteisössäkin. Miksi siis korkeakoulussa opiskelu olisi poikkeus säännöistä? Ylen verkkosivuilla on vuonna 2016 käsitelty koulukiusaamista ja korkeakoulukiusaamista. Jutussa tuodaan ilmi muun muassa se, että aikaisemmin koulukiusatut joutuvat usein kiusatuksi myös korkeakoulussa. Olisi mielenkiintoista tutkia lisää sitä, mistä tällainen ilmiö johtuu? Ovatko aikaisemmin koulukiusatut ujompia ja epävarmempia ja joutuvan näin ollen helpommin kiusaamisen kohteiksi?

Olisi mielenkiintoista tutkia lisää sitä, mistä tällainen ilmiö johtuu? Ovatko aikaisemmin koulukiusatut ujompia ja epävarmempia ja joutuvan näin ollen helpommin kiusaamisen kohteiksi?

Kuinka korkeakoulukiusaaminen sitten ilmenee? Kiusaaminen voi olla monimuotoista eikä se välttämättä ole niin näkyvää kuin vaikkapa ala-asteella, jolloin se voi olla pahimmillaan fyysiseksi väkivallaksi äityvää. Yleisin korkeakoulukiusaamisen ilmenemismuoto lienee ekskluusiota, toiminnasta ja ryhmästä ulkopuolelle jättämistä. Se voi ilmenetä ikävänä supinana opiskelijan vastatessa luennoilla kysymyksiin aktiivisesti tai jopa ilkeänä, arvostelevana katseena seminaarin aikana – eleet ja ilmeet kertovat useammin enemmän kuin sanat: “Mitä tuokin luulee olevansa? Typerä aihe, onko se vähän idiootti?” Joskus se voi ilmetä niin, että ruokalassa vaihdetaan paikkaa tai karataan kiireesti pois pöydästä kiusatun tullessa kohti. Eräs tuttavani kommentoi yhtenä kiusaamiseen liittyvänä ilmiönä:

…ja joskus käy niinkin että ryhmätyössä et saa kaikkia tarvittavia ohjeita tai “unohdetaan” kertoa muita tärkeitä opiskeluun liittyviä asioita.

Aviisin tekemässä artikkelissa mainitaan yhtenä kiusaamisen ilmenemispaikkana myös some. Some onkin hyvä paikka antaa kiusaamisen rehottaa, sillä kiusaaminen puetaan helposti vain huumorin asuun, ja kiusatulle kommentoidaan vain jotain herkkänahkaisuudesta: “Etkö sä nyt huumoria ymmärrä?” Tosiasia on, että olemme raadollisia toisillemme, eikä kiusaaminen lopu ala- tai yläasteelle. Joka paikassa kiusataan, ja pahinta on juuri korkeakoulu- ja työpaikkakiusaamisen hienovaraisuus. Some on liian helppo alusta nälviä ja v***uilla jopa anonyymisti, niin, etteivät sitä tajua muut kuin kiusaajat ja kiusattu itse.

Joka paikassa kiusataan, ja pahinta on juuri korkeakoulu- ja työpaikkakiusaamisen hienovaraisuus. Some on liian helppo alusta nälviä ja v***uilla jopa anonyymisti, niin, etteivät sitä tajua muut kuin kiusaajat ja kiusattu itse.

Joka tapauksessa tänä syksynä monilla alkavat myös korkeakouluopinnot, jolloin verkostoituminen heti ensimmäisinä päivinä on tärkeää. Jos ei verkostoidu tai tulee syrjityksi, yliopistoaika voi olla hyvin yksinäistä. Entä kun opinnot jatkuvat? Ulkopuolelle suljetun voi olla vaikeaa päästä enää mukaan porukkaan tai saada uusia ystäviä osittain sen vuoksi, että itsetunto on mennyt ulos sulkemisen kokemuksista. Olen itse onnekas, sillä löysin opiskelukavereita joita voin kutsua ystäviksi. Tiedän, että vaikka koko muu vuosikurssi nauraisi minulle, nämä ystävät ovat puolellani. Sama solidaarisuus toimii kaikkien meidän kohdalla.

Loppuun haluaisin laittaa vielä muistutukseksi #mä❤️mua -kampanjan Instagram-postaukseni, jossa sanoitan omia tuntemuksiani hyväksytyksi ja nähdyksi tulemisesta. Ollaan armollisia itsellemme ja muille. Nakataan ennakkoluulot narikkaan, ja vaikka emme pitäisi jostakin ihmisestä, tätä ei saa kiusata. Edes korkeakoulussa tai työelämässä.

mämua

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s