Elämänhallinta, Matkalla maisteriksi, Opiskelu

Verta, hikeä, kyyneliä ja onnistumisia

Niin siinä vain kävi, että ensimmäinen opiskeluvuosi alkaa olla yhtä tenttiä vaille valmis. En olisi ikinä uskonut suorittavani kursseja yli suositellun opintopistemäärän – näillä näkymin tulen saamaan 80 opintopistettä lukuvuodelta 2018-2019. Opintoja aloittaessani tuutorit kertoivat fuksivuoden olevan raskas mutta palkitseva, ja huomasin tämän pitävän paikkansa. Erityisesti näin aikuisiällä opiskelu vaatii monenlaisten eri palikoiden yhteensovittamista – kuinka tasapainottaa vapaa-aika, työt ja opiskelu? Myönnän pienen turnausväsymyksen iskeneen jo maaliskuun aikana, mutta koetin tsempata, ja se palkittiin. Ennen kaikkea opiskellessa huomasin olevani täysin omalla alallani.

Mitä se sosiaalityö sitten on?

Se on paljon muutakin kuin vain etuuksien myöntämistä tai lastensuojelullisia toimia. Sen voisi määritellä oikeastaan hyvinvoinnin lisäämiseksi ja huono-osaisuuden vähentämiseksi sekä yksilö- että yhteiskunnallisella tasolla. Rakenteellinen ja vaikuttava sosiaalityö ovat avainsanoja, ja vaikka niitä välillä tuntuukin tulevan opinnoissa joka tuutista, ne ovat totta. Ensimmäisen harjoittelun aikana järjestökentällä huomasin, kuinka potilasjärjestöt pyrkivät vaikuttamaan rakenteisiin tiettyä sairautta sairastavien etujen valvojana, ja odotan innolla pääseväni ensi lukuvuoden aikana sujahtamaan vähitellen sosiaalityöntekijän identiteettiin ja työhön. Toki tämä kuuden viikon harjoittelujakso on sellainen, että emme tee itsenäisesti asioita, mutta varmasti opimme paljon siitä, mitä sosiaalityö on. Toisaalta se varmasti tulee herättämään ajatuksia myös siitä, mitä sosiaalityön pitäisi olla tai mitä se voisi tulevaisuudessa olla.

Kuten lienen jo aiemmin maininnut, palon sosiaalityön opintoihin herätti halu vaikuttaa terveyssosiaalityöhön, ja jo ensimmäisen vuoden aikana sain kipinän tutkia parantumatonta syöpää sairastavien tukemista sosiaalityön keinoin. Tutkivan sosiaalityön kurssilla sain tähän mahdollisuudenkin – kantaisiko aihe? Kirjoitin aiheeseen liittyen tieteellisen esseen, ja huomasin ettei tätä ollutkaan tutkittu sosiaalityössä aikaisemmin. Sen vuoksi sainkin huikean onnistumisen kokemuksen, kun sain tästä kurssista ja esseestä kokonaisarvosanan 5/5. Tiedän, mistä aiheesta jatkan kandityöhön ja ehkä graduunkin asti, mikäli se vain kantaa ja kiinnostusta on.

Omasta terveyssosiaalityön orientaatiostani huolimatta haluan kuitenkin tutustua virkamiestoimintaan, sillä se tulee antamaan pohjaa myös terveyssosiaalityölle. Sen vuoksi olenkin hakenut toisen harjoittelun paikkoja kunnalliselta puolelta, mutta sitä ennen täytyy myös selvitä metodiopinnoista ja muista mielenkiintoisista aineopinnoista. Hurjana tavoitteenani on edetä ensi lukuvuonnakin samaa tahtia kuin nyt, sillä tässä iässä opintopisteiden saamisella on ehdottomasti suurempi merkitys kuin opiskelijaelämän viettämisellä.

Mitä sitten ensimmäisen vuoden jälkeen on jäänyt käteen? Ainakin palo omaa alaa kohtaan, ja lisäksi myös tuntu siitä, että olen onnistunut. Olen myös saanut ihania uusia ystäviä ja tulevia kollegoita, joiden kanssa jaamme elämän pienet suuret murheet ja ilot. Käteen on jäänyt myös malttamaton into tulevaan lukuvuoteen, sillä opintojen eteneminen tarkoittaa samalla sitä, että olen aina vain lähempänä tavoitettani yhteiskuntatieteiden maisterin ja sosiaalityöntekijän tutkintoon. Tästä on hyvä jatkaa, vaikka tämä tie on tähän asti välillä ollutkin melkoisesti verta, hikeä ja kyyneliä. Onneksi se on sisältänyt myös paljon onnistumisia.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s