Elämänhallinta, Opiskelu

Pääsykoepänttäysnostalgiaa

Kuvan mahdollinen sisältö: 2 henkilöä, hymyileviä ihmisiä, meemi ja teksti

Kuvan lähde: Ueflife

Vuosi sitten kamppailin enemmän tai vähemmän sosiaalityön pääsykoekirjan kanssa. Oikeastaan en ollut asettanut itselleni edes tavoitteeksi sisäänpääsyä, koska en uskonut itseeni pätkääkään. Opiskelin kyllä pitkiäkin aikoja päivässä, mutta joskus tuntui siltä kuin mitään ei olisi jäänyt mieleen. Mutta miltä sitten oikeasti tuntui opiskella pääsykokeisiin? Ainakaan silloin en tullut ajatelleeksi, että itse opiskelu ei ainakaan ole helppoa, vaikka totta kai pääsykoe on kaikista vaikein osuus, ja sen voi suorittaa vain kerran vuodessa, mikäli ei pääsisikään sisään.

Kuvan kuvausta ei ole saatavilla.

Selasin päivänä eräänä kuvia Instagramistani, ja huomasin sen olevan täynnä viime vuoden keväältä yllä olevan mukaisia kuvia. Muistot tulvivat mieleeni niiltä ajoilta, kun alleviivasin eri teorioita, opiskelin universalismia, subsidiariteettia ja pohdin uusliberalistisia ja “Not in my backyard” -näkemyksiä. Pelkäsin silti eniten aineistokoeosuutta, vaikka olin moisen tehnyt teologiseen tiedekuntaan hakiessani. Mikä sitten oli näihin pääsykokeisiin lukiessa erilaista?

Parikymppisenä valinnanvaraa oli vielä paljon, ja elämä näytti muutoinkin hyvin ruusuiselta. Elämä kuitenkin tuli väliin, ja ajauduin pohtimaan sitä, mitä haluan oikeasti opiskella. Sen vuoksi yli kolmekymppisenä pääsykokeisiin oikeasti haluamalleen alalle vaati paljon, ja toisaalta myös panokset olivat kovemmat: jos en pääsisi sisään, seuraavana vuonna pitäisi yrittää uudelleen. Olihan minulla myös se plan B, nimittäin perusopintojen suorittaminen avoimessa yliopistossa.

Myönnän olleeni toisinaan laiskahko lukemaan pääsykokeisiin. Välillä vedin hurjia spurtteja, yli 8 tunnin lukusessioita päivässä, mutta välillä opiskelumotivaatio oli sieltä, syvältä ja poikittain. Luin joltain keskustelupalstalta, että pääsykokeisiin pitäisi lukea noin 400 tuntia, mikäli mielii päästä sisään. Sen vuoksi poden ehkä vähän huonoa omatuntoakin: pääsin opiskelemaan rutkasti vähemmällä opiskelulla. Toisaalta, minkäs sille mahtaa, jos pääsee vaikkei olisikaan töiden ohessa opiskellut sitä noin neljääsataa tuntia.

IMG_1073

Tänä vuonna pääsykokeet ovatkin uudistuneet, joten olen lopulta vain iloinen päästyäni ensiyrittämällä sisään viime keväänä. Uudistuneissa pääsykokeissa pääsykoemateriaali tulee noin tasan kuukausi ennen pääsykokeita Tampereen yliopiston sivuille, ja se pitää siis sisäistää melko nopeassa tahdissa. Epäilen sen olevan jokin artikkelikokoelma tai vastaava, en vain jaksa uskoa että kuukaudessa ehtisi sisäistää vaikeita termejä noin yli sadan sivun pääsykoealueelta. Toisaalta tuollainen järjestely luo tasa-arvoa hakijoiden välille, sillä vasta ylioppilaaksi pääsevät tai ammattiin valmistuvat eivät kaiketi millään ehdi opiskella puolta vuotta pääsykokeisiin toisin kuin ne, jotka vaikkapa viettävät välivuotta.

Joka tapauksessa tämä vuodenaika palauttaa mieleen paljon muistoja, ja niitä onkin hyvä vaalia tentti- ja työstressin alla. Pääsykoe oli kuitenkin se vaikein osio opinnoissa, vaikka tälläkin hetkellä hakkaan kuvaannollisesti päätä seinään sosiaalityön teorioiden parissa. Se kohtuullisen iso tentti on luvassa parin viikon päästä, joten saapa nähdä miten naisen käy.

Toivotan tsemppiä kaikille kanssaopiskelijoille alasta riippumatta, ja erityisen paljon tsemppiä tuleville sosiaalityön fukseille pääsykokeisiin valmistautumiseen. Pidän teille peukkuja ja muistelen omia tunnelmia vuoden takaa. ❤

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s