BuJo, Elämänhallinta, Opiskelu

Realiteettitarkistelua ja kaaosta

img_0208

Lapsi on terve, kun se leikkii ja sairas, kun ei osaa lopettaa. Koska huumorintajuni on vallan kiero, myös bujostani on tullut sellainen. Elämässähän on paljon näitä WTF-tilanteita, jolloin oikeasti miettii, mitä nyt tapahtuikaan. Luulenpa, että tarvitsen tätä aukeamaa paljon viimeistään siinä vaiheessa, kun kurssisuorituksia alkaa tippua WebOodiin. Tai siis hylkäyksiä. Ai miten niin en ole lainkaan varma omista akateemisista taidoista? Myöskin to do -lista sen kuin venyy, ja tuntuu ettei tälle ole mitään tehtävissä. Niin no, ainakin sen verran voisin tehdä, että lopettaisin opinnot nyt, mutta sehän ei ole vaihtoehto. Nykyistä työtä en kuitenkaan tule tekemään eläkeikään saakka, vaikka siitä pidänkin. (Ja miksen keksinyt tätä WTF-aukeamaa jo noin vuosi sitten?)

Kiirettä siis pitää, ja paljon. Nauroin viimeksi eilen kavereilleni, kuinka paljon meininki on muuttunut alkuvuoteen verrattuna. Silloinhan viikkonäkymät olivat käytännössä tyhjää täynnä. Muutoinkin etsin omaa suuntaa bujon suhteen, ja ahdistuin enemmänkin siitä, kun mitään tekemistä ei vain ollut häiden ja muuton organisoinnin lisäksi. Ja toki pääsykoelukujen. Nytpä sitten oma kalenteri näyttääkin siltä, että tämän kuukauden ja ensi kuun alun välillä on kolme tenttiä, joista yhden menen suorittamaan lauantaina. Haluan vain päästä tieto- ja viestintätekniikan opinnoista läpi, ja miksen pääsisi? Väittäisin kehittyneeni tietotekniikan osaajana vähintäänkin keskinkertaiseksi viime vuosien aikana aloitettuani blogia, tehtyäni kattavasti töitä erilaisten tietojärjestelmien kanssa ja kirjoitettuani mitä erilaisimpia dokumentteja. Niin, toivoa sopii. Olisihan tuossa ainakin 4 opintopistettä, ja sen jälkeen enää 176 opintopistettä jäljellä kanditutkinnosta…

Olisihan tuossa ainakin 4 opintopistettä, ja sen jälkeen enää 176 opintopistettä jäljellä kanditutkinnosta…

img_0209

Reality check on siis paikallaan, eikä tuossa listassa ole kuin murto-osa kursseista, jotka olisi suoritettava syyslukukauden aikana. Paineitahan minulla ei ole Kelan tukien suhteen, mutta noin muuten… Onneksi apuna ovat tosiaankin nämä listat, joihin saa purettua ahdistustaan, jos ei muuta. Syksy näyttää kiireiseltä, kevät vielä kiireisemmältä, ja pelkään murtuvani paineen alla. Onneksi hetki kerrallaan eläminen on hyvä vaihtoehto, mikäli kaikki tuntuu kaatuvan päälle.

Mitä minä oikein ajattelin, kun päätin viime syksynä hakea opiskelemaan? Taisin ajatella: “No, ensi vuonna uusi yritys”. Nyt ensi vuonna onkin yrityksenä saada kasaan 120 opintopistettä (tai enemmän) ja alkaa vääntää kandia. Aiheideoita on mielessä vaikka millä mitalla, ja joskus tuntuu siltä, että niitä on liikaakin. Joten: hold your horses, kurssi ja tentti kerrallaan.

Nyt kuitenkin tarvitsen lisää kahvia, ennen kuin suuntaan opinto- ja urapolkuryhmään miettimään, mikä minusta tulee isona. Iso minusta ainakin tulee, mikäli jatkan tenttiin lukemisen ohessa herkkujen mässyttämistä. Näihin kuviin ja tunnelmiin pikapostauksen myötä. Seuraavaksi olen ajatellut avautua vähän tisseistä ja rintasyövästä Roosa Nauha -viikon kunniaksi.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s