BuJo, Bujoideat, Echo Park, Nuuna, TN

Bujoilu on prosessi – vuosi bujoilua takana!

Siitähän on nyt osapuilleen tasan vuosi, kun marssin silloisen kotipaikkakunnan kirjakauppaan ja päätin sairausloman ratoksi aloittaa Bujon. Voi veljet niitä räpellyksiä silloin… mutta kaikessa kehittyy, ja nyt minulla on onneksi ihan oma tyyli, jota noudatan suunnilleen jokaisessa bujossa. Toki Nuunan Not White asettaa omat pikku juttunsa harrastukseen, mutta joskus on kiva kokeilla jotain erilaista! Musta paperi ja mattageelikynän jälki tuo vähän vanhanaikaista liitutaulufiilistä, ja mikäpä sopisikaan opiskeluun paremmin?

Vasemmalla näettekin ensimmäisen “oikean” bujon, ja oikealla taas on tasan vuosi sitten tehty lokakuun sivuaukeama. Joskus vuosi sitten ajattelin, etten ikinä löytäisi omaa tyyliä, mutta kas kummaa. Niinhän se vain löytyi!

Oikeanpuoleisen viikkoaukeaman toteutuksessa käytin Klemmarikellarista tilattuja bujoiluun sopivia sapluunoita. Ne ovat oikein kätevä apuväline kaltaiselleni huonolle piirtäjälle. Kuten olenkin jo aikaisemmin tainnut kirjoittaa, kannatan mieluusti suomalaisten yksin- ja pienyrittäjien liikkeitä. Sekä Vihkokaupasta, Chic Companylta, Heidin Korttipajasta että Klemmarikellarista tilaukset toimitetaan nopeasti, ja palvelu on kaiken lisäksi todella ystävällistä. Lisäksi kaikista näistä voi bongailla tuotteita, joita ei todellakaan löydy massakaupoista.

IMG_0187

Yllä olevat sapluunat ovatkin olleet jo kovassa käytössä. Niillä voi koristella kätevästi omaa bujoa, mutta maltti on valttia näissäkin. Pidän itse näistä kaikista, niin ornamenttijutuista, funktiokuvioista ja viikonpäiväsapluunoista. Alankin mennä toteutuksessa yhä lähemmäs Ryder Carrollin metodia, vaikka teenkin nykyään ajanpuutteen vuoksi jopa kokonaisen kuukauden aukeamat kerrallaan. Senpä vuoksi tyyli onkin nykyään hillitty ja simppeli, ehkä jopa vähän itseään toistava: näin en pääse kyllästymään, ja viikkoaukeamaa voi koristella halutessaan lisää sen ollessa enemmän ajankohtainen.

Myös Traveler’s Notebookini on uudistunut. Päätin lopulta heivata kolmen eri systeemin järjestelmän, eli bujon, plannerien ja TN:n yhdistelmän mäkeen, ja päätyä käyttämään TN:ia ja bujoa. TN:n erinomainen puoli on se, että siihen saa kalenterinäkymän. Tällä kertaa tilasin Vihkiksestä itselleni paremmin sopivan kuukausi- ja viikkonäkymät sisältävän kalenterivihkosen, johon mahtuu 4 kuukautta kerrallaan. Se on oiva täydennys bujoon, minä kun tykkään nähdä koko kuukauden näkymän kerralla, ja toisaalta hahmotella näiden kahden avulla omia aikatauluja.

Oma TN on kokonaan Echo Parkin mallistoa. Pidän kauniista ulkoasusta, sekä toki kahviteemaisista vihkoista. Yllä näettekin, kuinka nätisti kaiken näkee yhdeltä tai kahdelta aukeamalta kerrallaan. Parasta tässä systeemissä on se, että voin oman fiiliksen mukaan valita, otanko yliopistolle mukaan TN:n, vai tuntuuko siltä, että bujo palvelisi tarkoitustani paremmin. Todennäköisesti tulen kantamaan mukana enemmän Traveler’s Notebookia, sillä siihen saa lisättyä kätevämmin luennoilla tulevaa uutta infoa, jonka voi täydentää bujoon kotona. Seuraavana päivänä voi taas kantaa bujoa mukana. Saapa nähdä.

Joka tapauksessa viime vuonna bujoilua aloittaessani olin aivan oikeassa siinä, että tämä on matka, matka, jonka aikana opin itselleni parhaan tyylin hahmottaa menojani ja hallita kaaosta. Nyt tosin huomaan, ettei viime vuonna ollut oikeastaan mitään hajua siitä, kuinka hektistä elämä voi parhaimmillaan (ja pahimmillaan) olla. Silloin ainoa sisältö elämässä olivat pääsykoeluvut sekä työt, mutta tällä hetkellä liikkuvia osasia on enemmänkin elämässä. Ja nyt huomaan, kuinka ihanalta tuntuu, kun elämässä ON niitä palasia.

Nyt tosin huomaan, ettei viime vuonna ollut oikeastaan mitään hajua siitä, kuinka hektistä elämä voi parhaimmillaan (ja pahimmillaan) olla.

IMG_0191

Kahvi. Elämän eliksiiri (typotin ensin “elikriisi”, liekö jokin freudilainen lipsahdus?), joka todellakin näkyy myös vihkosissa. Kuvassa näkyvä vihkonen on oma hermonjatkeeni, johon listaan asioita, joissa olen onnistunut, ja missä taas pitäisi petrata. Näillekin on hyvä ottaa oma aikansa, sillä ainakin minä olen tuntenut aina hirvittävää alemmuutta siitä, etten ehkä ole yhtä hyvä opiskelija ja yhtä fiksu kuin muut. Sehän on täyttä puppua. Tai siis… no, ehkä ainakin onnistun viisastumaan yliopistolla.

Ja kuinka hyvä fiilis onkaan, kun saa ruksittua bujosta tehdyt tehtävät! Nytkin pysyin aikataulussa kaikkien deadlinien suhteen. Sain tehtyä jopa miniesseen, jonka itsekin hyväksyin. Seuraavassa tekstissä pohtinenkin taas sitä, miltä tuntuu taas opiskella, ja kuinka orientoitua uudelleen tenttien, esseiden ja muiden oppimistehtävien maailmaan. Onneksi olen tutustunut tuutoriryhmästäni ihaniin ihmisiin, joilla on yhtä kiero huumorintaju kuin minullakin. Senkin voimalla jaksaa taatusti eteenpäin.

Seuraavassa tekstissä pohtinenkin taas sitä, miltä tuntuu taas opiskella, ja kuinka orientoitua uudelleen tenttien, esseiden ja muiden oppimistehtävien maailmaan.

Tämä teksti oli aikamoista nostalgisointia. Kertokaahan te, jotka saitte vuosi sitten inspistä juuri minulta, kuinka bujoilunne on sujunut, ja mitä te olette siitä saaneet? Mikä on pysynyt samana, ja mikä muuttunut?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s