Matkalla maisteriksi, Opiskelu, Työelämä

Fuksin kuherruskuukausi

Suunnilleen neljä ja puoli vuotta sitten sain idean, joka on kypsynyt mielessä monta vuotta. Kova kriisi siitä, mitä haluan ja mikä minusta tulisi, iski päälle moukarin tavoin. Teologinen ei napannut, sillä en tiennyt mihin haluaisin suuntautua siellä. Omat muistikuvat erityisesti yläasteen uskonnonopetuksesta olivat jäätävät – jo 1990-luvun luokassa oli levotonta, kun useita kiinnosti perseily oppimisen sijaan. Nykypäivänä meininki on vieläkin katastrofaalisempaa, sillä peruskoulussa on aiempaa enemmän erityistarpeisia lapsia ja nuoria sullottuna suuriin ryhmiin. Sairaanhoidon opinnot taas eivät lopulta sujuneet elämän muiden kuormitustekijöiden vuoksi.

Väli”vuodelle” ajauduttuani aloin kypsytellä mielessäni sosiaalityön opintoihin hakeutumista, ostinpa vuosina 2014 ja -15 pääsykoekirjatkin (Olennainen sosiaalityössä ja Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina). Energiaa ja voimia ei kuitenkaan riittänyt tavoitteelliseen pänttäykseen. 2014 äidin syöpäasiat painoivat liikaa, ja seuraavana vuonna olikin täysi tekeminen itsensä kasassa pitämisessä hektisessä, alati muuttuvassa kasvuyritysympäristössä suoraan perustyöstä perehdytyshommien kautta esimiestyöhön nykäistynä. Substanssiosaamista kyllä oli, mutta vailla esimiesopintoja mokasin, opin, mokasin uudelleen, ja päivät menivätkin töiden jälkeen pitkälti nukkuessa. Luepa siinä sitten pääsykokeisiin.

Seuraavina kahtena vuonna en edes yrittänyt ajatella asiaa. Työnsin haaveen jonnekin mielen sopukoihin, mutta sepä muhi siellä niin, että tartuin lopulta pääsykoekirjaan. Sosiaalityössä kiinnosti erityisesti viimeisen parin vuoden sisällä tapahtuneet muutokset ja niihin vaikuttaminen tulevaisuudessa heikompaan asemaan joutuneiden auttamiseksi. Tukien myöntäminen kasvottomalle ihmiselle lyhyen tapaamisen perusteella toimii toki väliaikaisena apuna, mutta tilanne pitäisi saada stabiloitumaan pidemmällä aikavälillä. Lisäksi mielessä oli erityisesti äidin kuoleman aikoihin SOTE-ketjusta puuttuva osanen “SO”. Moniammatillisuudesta puhutaan kauniisti, mutta oman kokemuksen mukaan sekä läheisenä että itsekin kovia kokeneena se ei käytännössä toteudu juuri missään. Nytpä siis lähdenkin tutkailemaan perusopintojen ja niitä tukevien sivuaine- ja yleisopintojen kautta sosiaalityötä paitsi ammattina, myös tieteenä.

IMG_0130

Mielenkiintoisinta tässä kaikessa on, kuinka vähän tiesin ennen opintoihin hakeutumista sosiaalityöstä muuten kuin ihan käytännön työnä. Oikeastihan koko sosiaalityö toimintana ja tieteenä nojaa hyvin paljon muihin perus- ja soveltaviin tieteisiin, kuten sosiaalipsykologiaan, sosiologiaan, yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikkaan… ja homma toimii niin ylhäältä alas kuin alhaalta ylöskin päin. Mielenkiintoista tulee olemaan myös se, kuinka opinnoissa tulee näkymään nykyinen, hyvinkin uusliberalistinen näkemys, jossa jokainen heikompaan asemaan joutunut on vastuussa itsestään, ja etuuksia ei saa kovin helposti, mikäli ei tee kuten käsketään.

Mielenkiintoisinta tässä kaikessa on, kuinka vähän tiesin ennen opintoihin hakeutumista sosiaalityöstä muuten kuin ihan käytännön työnä.

Aloitin toki sh-opinnotkin täynnä intoa aikoinaan, mutta jo nyt, opintojen alkutaipaleella, huomaan sosiaalityön olevan sekä tulevana ammattina että tieteenalana se minun juttuni. Huomaan myös, että oli hyvä, kun odotin muutaman vuoden ennen hakemista. Näin ajatus sai kypsyä rauhassa mielessä taustalla. Tapanani on ollut usein kiivetä nk. perse edellä puuhun, joten olen enemmän kuin tyytyväinen, etten tehnyt tällä kertaa niin. Viime syksyn pitkä sairausloma antoi minulle myös aikaa opiskella pääsykokeisiin jaksamiseni mukaan, ja uurastus palkittiin. Nyt tiedossa onkin paljon lisää opiskelua, ja totta kai myös ajanhallinnallisia haasteita. Tälläkin hetkellä voisin hyvin olla viettämässä aikaa kavereiden kanssa, mutta sen sijaan olen opiskellut ja tehnyt lyhyen analyysin siitä, mitä on sosiaalityö ja mikä sen asema on muiden tieteiden joukossa. Se on mielenkiintoista!

Lisäksi olen alkanut seurata blogia, jossa käsitellään monia sosiaalityön näkökulmia. Hei opiskelijatoverit ja mikseivät muutkin, tsekatkaapas tämä! Koska saamme valmiudet paitsi tieteellisen tutkimuksen tekoon erilaisin metodein, myös sosiaalityöntekijän pätevyyden, ei ole lainkaan huono juttu seurata jo opiskeluaikana sosiaalityön kenttää, sen ilmiöitä ja sosiaalipolitiikan vaikutuksia siihen. Huomaan kaiken tällaisen toiminnan kautta, kuinka olen myöskin kehittynyt opiskelijana ja oppijana viimeisen, öö, kymmenen vuoden aikana. Motivaatio ja oppimisen halu ajavat minua eteenpäin, ja tajuan opiskelevani itseäni ja työelämää varten.

Koska saamme valmiudet paitsi tieteellisen tutkimuksen tekoon erilaisin metodein, myös sosiaalityöntekijän pätevyyden, ei ole lainkaan huono juttu seurata jo opiskeluaikana sosiaalityön kenttää, sen ilmiöitä ja sosiaalipolitiikan vaikutuksia siihen.

Tiedän eläväni tällä hetkellä varsinaista fuksin ja tuoreen yliopisto-opiskelijan kuherruskuukautta mielenkiintoisen tieteenalan parissa, ja tiedän myös sen, että motivaatio tulee taatusti olemaan välillä kateissa. Silti uskon tämän alkuinnostuksenkin jälkeen motivaation ja tavoitteen kantavan läpi opintojen niin kandityöstä pro graduun kuin työelämäänkin. Olen vihdoinkin, yli kymmenen vuoden etsinnän jälkeen, löytänyt paikkani maailmassa, ja siinä aion pysyä kiinni kynsin ja hampain.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s