Matkalla maisteriksi, Opiskelu, Työelämä

Akateeminen vapaus ja itsensä johtamisen mahdollisuudet

Akateeminen vapaus, tuo asia, joka houkuttelee monia ihmisiä hakeutumaan yliopistoon. Nuorena, yhden välivuoden viettäneenä tuoreena teologian ylioppilaana minäkin ajattelin akateemisesta vapaudesta väärin, kuten myös moni muu. Luento? Kuka sellaisille…? Ai joku tehtävä? No, viime tippa on paras tippa… you got the point? Oikeasti akateeminen vapaus tarkoittaa suurta vastuuta opinnoista, itsensä johtamisen taitoa, vapautta valita itselleen sopivat sivuaineet ja sisällyttää tutkintoonsa komponentteja, jotka edistävät omia urahaaveita. Pitikö minun todellakin elää ylioppilaskirjoitusten jälkeen 14 vuotta ymmärtääkseni tällaisen selkeän asian? Vapauden kanssa käsikkäin nimittäin kulkee aina vastuu. Se lie itsestään selvää kaikille, mutta ei välttämättä toteudu sitten kovin hyvin ainakaan, jos ei ole ehtinyt opetella opiskelutaitoja. Tämän postauksen tarkoituksena onkin pohtia, mitä tein väärin edellisissä yliopisto-opinnoissa, ja mitä teen kierros kakkosella toisin.

Kuvahaun tulos haulle academic freedom

Tosiasia on, ettei akateeminen vapaus todellakaan tarkoita vapautta lusmuilla luennoilta, tehdä koulutöitä viime tipassa ja skippailla tenttejä, jos tuntuu ettei ole lukenut tarpeeksi. Mitä se akateeminen vapaus minulle tarkoittaa nyt, ja mitä se tarkoittu reilu 10 vuotta sitten? Vuonna 2005 aloitin teologian opinnot, ja tosiasia on, että heti ensimmäisellä Uuden Testamentin kreikan kurssilla päädyin olemaan poissa tunneilta ensimmäisten välitenttien jälkeen. Toki jotkut opettelivat vain aakkoset siten, että tunsivat ne ulkonäöltä. Kaikki ei voi kiinnostaa, mutta voisin väittää, ettei 20-vuotias nuori tajua yliopiston merkitystä. Sehän ei ole varsinaisesti koulu vaan tiedeyhteisö. Maisterin tutkinto paitsi valmistaa yhteiskunnallisiin tehtäviin tahi joissakin tapauksissa ammattiin, antaa myös laajoja valmiuksia tutkijan työhön sekä kehittämään tiedeyhteisön toimintaa. Yliopistoa ei mielestäni siis tule ajatella pelkästään kouluna. Miksei? Onhan sielläkin kursseja, luentoja, harjoitteluja… kyllä, mutta koulutuksen tarkoitus on myös koulia tieteellistä ajattelua ja itsensä johtamisen taitoja. Ilman tutkimusta tiedekään ei voi kehittyä.

Joka tapauksessa luisteltuani yliopistolta tiukemman koulumaisen opiskelun piiriin ammattikorkeakouluun sain kylmää vettä niskaani. Jokaisella, siis oikeasti jokaisella, kurssilla oli tiukka läsnäolopakko. Poissa sai olla vain noin kahdesti, ja silloinkin painavasta syystä. No, opinpahan ainakin tiukempaa itsekuria, tosin kotitentit ja esseet menivät kiitettävästi läpi hyvän puppugeneraattoriosaamiseni ansiosta. Mikäli tuntuu siltä, ettei osaa kapuloida (termin kehitti rakas siskopuoleni) tarpeeksi hyvin, yllä olevasta linkistä pääsee testaamaan hyviä lauserakenteita itselleen sopiviin tarkoituksiin. Se ammattikorkeakouluopiskelukin meni tosin metsään sen vuoksi, että elämä tuli niin sanotusti vähän tielle, ja nyt olenkin hyppäämässä takaisin akateemisen tiedeyhteisön keskelle 33-vuotiaana fuksina.

sparrow

Mitä aion tehdä toisin? Työelämä ja aiemmat esimiestehtävät ovat ainakin antaneet minulle laajat valmiudet itsensä johtamiseen. Tosiasia on, ettei työelämässäkään vahdita jatkuvasti tiukasti sitä, onko varmasti suorittanut vaaditut tehtävät ja vieläpä prioriteettijärjestyksessä. Ne pitää osata asettaa tärkeysjärjestykseen ihan itse. Kaiken lisäksi yliopisto-opiskelu vaatii sekä laajempien kokonaisuuksien opiskelua että myös pienempien knoppitietojen, kuten alan termistön, laajaa hallintaa. Ilman kumpaakin taitoa ei voi oppia syvällisesti – ja itseä vartenhan kaikkialla opiskellaan. Olisin ehkä toivonut jo lukioon opiskelutekniikkakursseja, sillä ainakin 2000-luvun alkupuolella ainakin omassa lukiossa tuntui olevan itsestään selvää, että jokainen valkolakin päähänsä saanut enemmän tai vähemmän kolmen L:n ylioppilas (lukio läpi lukematta) lähtee tieteilemään korkeakouluun. Mieluusti yliopistoon.

Tänä vuonna, aloittaessani vihdoinkin sellaisen alan opintoja johon on intoa ja paloa, tiedän siis ihan ensimmäisenä priorisoida. Mitkä kurssit kehtaa luistella läpi juuri ja juuri hyväksytysti, ja millä kursseilla kannattaa opiskella takamus puutuneena ja opetella samalla ajattelemaan kurssin sisällöistä mahdollisimman tieteellisesti? Kuinka opiskella tenttiin, jos pitää hallita ainakin kahden tenttikirjan sisältö? Vastaus on priorisointi, itsensä johtaminen ja tärkeimpänä kaikista oman opiskelun aikataulutus. Kukaan ei todellakaan vahdi, mitä teen luentojen ulkopuolella, ja on ihan itsestä kiinni, valmistuuko maisteriksi taskussaan laaja tietopohja tulevaa professiota tai muita tehtäviä ajatellen, vai onko ihan pihalla kaikesta. Toki työelämä opintojen jälkeen sisältää myös jatkuvaa, elinikäistä oppimista. Siihenkin yliopisto antanee hyvät valmiudet.

Kukaan ei todellakaan vahdi, mitä teen luentojen ulkopuolella, ja on ihan itsestä kiinni, valmistuuko maisteriksi taskussaan laaja tietopohja tulevaa professiota tai muita tehtäviä ajatellen, vai onko ihan pihalla kaikesta.

IMG_20171223_154949.jpg

Aseenani tuleviin opintoihin on hyvin palvellut Nuunani “Master Plan”, ja siihen elokuulle hahmottelemani 1. periodin lukujärjestys. Laitan siihen luentoaikataulut, sekä toki myös hahmotelmaa itse opiskeltavista kursseista. Ainakin sivuaineet suoritetaan kokonaan verkkokursseina, joten itsensä johtamisen taidoista tulee olemaan hyötyä, ja aion myös kehittää niitä.

bty

Tästä postauksesta saan siis aasinsillan siihen, kuinka bujoilu kehittää myös aivojen luovaa puolta, ja kuinka asioiden paperille saaminen auttaa myös hahmottelemaan omia aikataulujaan, priorisoimaan ja suunnittelemaan etukäteen opintojaan. Oma tavoitteeni on oikeasti saada opiskeltua vähän yli vaadittu määrä opintopisteitä ensimmäiselle vuodelle, mutta aion myös muistaa armollisuuden itselleni. Seuraava postaus joka tapauksessa sisältää uuden opintoihin keskittyvän bujon suunnittelua ja pohdintaa siitä, jättäisinkö plannerit lepäämään ja keskittyisin TN:n ja bujon hyödyntämiseen jokapäiväisessä elämässä.

Kuinka te olette kehittäneet itsenne johtamisen taitoja? Entä kuinka hyödynnätte erilaisia vanhanaikaisia paperin, kynän ja muiden systeemien järjestelmiä työssä, opinnoissa tai ihan muuten vain? Olisi mukava kuulla kokemuksia näistä asioista, sillä tavoitteenani on myös herättää keskustelua. Voimme oppia toisiltamme hyviä vinkkejä arkipäivän prioriteettien hallintaan sekä totta kai siihen, kuinka kaaos asettuu mahdollisimman hyvin hallintaan.

 

1 thought on “Akateeminen vapaus ja itsensä johtamisen mahdollisuudet”

  1. Pingback: Hallittu Kaaos

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s