Matkalla maisteriksi, Mielenterveys, Opiskelu

Tavoitteita kohti, osa 1

progress-note-socialworker

Viime aikaisten postausteni perusteella voisi ajatella tästä tulleen opiskelublogi. Sekään ei ole huono juttu, jos ajatellaan opintojen aikaista vertaistuen tarvetta ja sitä, että voin mahdollisesti olla avuksi jo hakuvaiheessa alalle haluaville ihmisille. Miksi sitten juuri sosiaalityö? Käsittelin edellisessä postauksessani pintaraapaisun verran joitakin syitä, joiden vuoksi päädyin hakemaan sosiaalityön opintoihin. Oikeasti ajatus sosiaalityön opinnoista vaati vuosien mittaista kypsyttelyä. Pohdin kauan, jatkaako teologian vai sairaanhoidon opintoja, mutteivät ne tuntuneet enää intohimoilta eivätkä sellaisilta tutkinnoilta, joiden suorittamiseen olisi suurta paloa. Vaatinee rohkeutta hakeutua alalle, jolla on tällä hetkellä huutava pula työntekijöistä, ja joka on tutkimusten mukaan yksi suurimmista työpahoinvoinnin kentistä 2010-luvulla ja 2020-luvulle mentäessä. Käsittelin edellisessä postauksessa myös uupumusta: hulluko olen, kun altistan itseni alalle, jossa taatusti saa itsensä palamaan loppuun?

Ensimmäisen kerran innostuin sosiaalityön opintoihin hakeutumisesta vuoden 2014 alussa, hankinpa silloin pääsykoekirjankin. Se kuitenkin jäi pölyttymään nurkkiin. Vuosi 2014 oli monin tavoin raskas, eikä vähiten äidin syöpäsairauden ja sittemmin kuoleman vuoksi. Saman vuoden lopulla sain ylennyksen töissä, ja uutta opittavaa seurasi siitäkin. Ajatus sosiaalityön opinnoista jäi kuitenkin kytemään jonnekin taka-alalle. Yritin vuonna 2015 keskittyä taas pääsykoelukuihin, mutten taaskaan saanut aikaiseksi. Pääsykoekirjat olivat sinänsä kiinnostavan oloisia, mutta uupuneet aivot eivät vain tahtoneet tarttua uuden oppimiseen millään tavoin. Aika ei vain ollut silloin oikea.

Äidin kuoleman jälkeen aloin seurata sivustoa Siskot – matka jolle kukaan ei halunnut. Olin toki seurannut sivustoa aikaisemminkin, mutta nyt aloin jostain syystä ottaa enemmän kantaa keskusteluissa ja tuoda esille läheisen näkökulmaa. Seurasin pöyristyneenä monien ihanien Siskojen taisteluja byrokratian kiemuroissa rahaa saadakseen, vakava sairaus kun uhkaa talouttakin. Huomasin oman äitini kanssa myös sen, että terveyspalvelut rullasivat, mutta äidin oltua aina tarkan markan nainen hän sai itse vaatia sosiaalityöntekijän juttusille pääsyä. Sairaus ei kosketa vain ihmistä itseään, vaan myös lähipiiriä ja valitettavasti pankkitiliäkin. Vakavan sairauden kohdatessa ei tule ehkä ihan ensimmäisenä mieleen kysellä taksikorvausten, vaadittavien lausuntojen saati muun perään: sosiaalityöntekijä kun voi myös vinkata vertaistuesta ja auttaa tukihakemusten byrokratiaviidakossa. Nämä asiat saivat minut pohtimaan sitä, mihin haluaisin suunnata energiani sosiaalityöntekijänä.

Huomasin oman äitini kanssa myös sen, että terveyspalvelut rullasivat, mutta äidin oltua aina tarkan markan nainen hän sai itse vaatia sosiaalityöntekijän juttusille pääsyä.

Mielenterveys ja sen edistäminen ovat myös teemoja, joita sosiaalityössä pitäisi ottaa enemmän huomioon. Taloudellisen ahdingon ja vakavan mielenterveyden häiriön kanssa ei riitä, että sosiaalityöntekijä laskeskelee ja kertoo tuista, vaan ihan oikeasti kuuntelee ja tekee kattavaa tapaustutkimusta. Näin pitäisi toimia totta kai jokaisen kohdalla, joka on tekemisissä sosiaalipuolen instanssien kanssa. Itse asiassa sosiaalityön yksi eetos onkin ollut heikompaan asemaan joutuneiden auttaminen, mutta onnistuuko se nyky-yhteiskunnassa, jossa korostetaan jokaisen omaa vastuuta itsestään? Itse “mielenterveydeltäni järkkyneeksi” joutuminen toi myös omaan arkeen konkreettisesti taloudellisen näkökulman, ja valitettavasti myös vähättelyä ammattilaisten taholta urasuunnitelmista. Nyt siis mielenkiinnon kohteita on kaksi: syöpäsairaiden, erityisesti kroonista syöpää sairastavien, taloudellisen puolen ja muun arjen hoitumisen turvaaminen – erityisesti yksinhuoltajat tarvitsevat paljon muutakin kuin taloudellista tukea, ja mielenterveyden edistäminen toiminnallisuuden keinoin, katsoen jokaisen asiakkaan vahvuuksia.

IMG_20180723_184006.jpg

Tiedostan sen, että ylväistä tavoitteistani huolimatta todellisuus voi olla toista, mutta miksen voisi yrittää parastani yhteiskunnan muuttamiseksi pehmeämpään suuntaan? Vakava sairaus ei ole kenenkään omaa syytä, eikä siitä pitäisi rankaista. Ennen kaikkea kuitenkin toivoisin voivani vaikuttaa edes omien asiakkaideni asemaan niin, että he kokevat tulleensa kuulluksi, vaikka emme olisikaan samaa mieltä asioista, ja vaikka se vaatisi jopa pientä henkistä ns. perseelle potkimista. Haluan myös vaikuttaa sosiaalialan kirjaamiseen ja tietojärjestelmiin: on jokseenkin karua, että yhtenäiset kirjaamiskäytännöt tulivat pakollisiksi terveysalalla jo vuonna 2009, mutta sosiaalialalla vasta 2010-luvun puolenvälin tienoilla.

Olen siis myös kiinnostunut sosiaalialan tietojärjestelmistä, kirjaamiskäytännöistä ja niiden kehittämisestä, sillä jokaisella kansalaisella on oikeus saada käsiinsä heitä koskevat viralliset asiakirjat. Ainakin itse haluan lukea joka ikisen epikriisin ja tekstin, joka minusta on kirjoitettu, sillä haluan sen olevan tarpeeksi neutraali tuoden kuitenkin keskeiset asiat esiin. Miltäpä tuntuisi, jos asiakirjoissa olisikin epäsuorasti lyttäävää tekstiä, tai rivien välistä olisi luettavissa työntekijän halveksuntaa? Niinpä, ei varmasti kivalta. Lisäksi toivoisin tietojärjestelmien olevan enemmän synkassa keskenään. Kyllä terveyspuolellakin on tarvetta nähdä asiakkaan / potilaan sosiaalipuolen tekstejä ja toisin päin. Yhtenäistetty kirjaamiskäytäntö helpottaisi asiakirjojen laadintaa ja takaisi myös laatua.

Olen siis myös kiinnostunut sosiaalialan tietojärjestelmistä, kirjaamiskäytännöistä ja niiden kehittämisestä, sillä jokaisella kansalaisella on oikeus saada käsiinsä heitä koskevat viralliset asiakirjat.

Fakta on kuitenkin se, että sosiaalityön ja yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinto on niin laaja kokonaisuus, että mielenkiinnon kohteeni ehtivät varmasti muuttua matkan varrella, mutta mielestäni on silti tärkeää, että olen pohtinut jo valmiiksi sitä, mikä kiinnostaa. Kannustankin siis jokaista alasta haaveilevaa ja kanssani tänä syksynä sosiaalityön opintoja aloittavaa fuksiakin listaamaan konkreettisia asioita, joihin haluaisi oman tutkintonsa ja professionsa myötä vaikuttaa. Vaikka mielenkiinnon kohde muuttuisi, asioita etukäteen tutkailemalla saa jo hyvää pohjaa tuleville opinnoille ja professiolle. Ja vielä pitäisi malttaa yli kuukausi ennen opintojen alkua?

Seuraava teksti tulee toivon mukaan olemaan jotain muuta kuin opinnoista jauhamista tai ammattijuttujen vatvomista. Voisin kenties pitkästä aikaa lätkäistä muutaman kuvan bujostani tai Traveler’s Notebookistani, sielläkin kun on kaikenlaisia uusia juttuja. Leimailuunkin olen hurahtanut, joten miksipä en tekisi siitäkin postausta: miltä näyttävät lievästi sanoen kahviaddiktin bujo ja TN?

1 thought on “Tavoitteita kohti, osa 1”

  1. Kirjauskäytännöt ovat valitettavasti vieläkin AIVAN retuperällä. Kirjaukset tehdään viikkojen/kuukausien kuluttua tapaamisesta tai ei ollenkaan, ne jää kesken kun työntekijät vaihtuu ja muuta mukavaa. Kun kuluu yksikin vuorokausi tapaamisesta, muistikuva yksityiskohdista heikkenee radikaalisti. Syy tähän kirjausongelmaan on se hirvittävä kiire ja työpaine, jolloin kirjaukset (tai esim lounastauko) eivät ole prioriteettilistan kärjessä.

    Sossu ei myöskään pääse lukemaan terveystietoja eikä myöskään toisinpäin – ainakaan Espoossa. Olisi ollut parikin kertaa kiva lukea, mitä asiakas esim. selittää lääkärissä ja mitä sitten taas sossussa. Näinä parina kertana on tullut huomattua, että toisaalle usein saatetaan kertoa toista ja toisaalle toista, jolloin asiakkaan auttaminen parhaalla mahdollisella tavalla ei voi mitenkään toteutua. Se on pirun turhauttavaa. Erityisen hankalaa tämä on vaikkapa silloin, kun kyseessä on esim. velkaantunut monisairas henkilö, jolle pitäisi hankkia edunvalvoja tai saada asiakkaalle oikeanlaista asumispalvelua (tai mitä tahansa muutakin palvelua).

    Paljon on työmaata tolla saralla siis, vaikka kirjaamiskäytännöt ovat näennäisesti voimassa. Käytännössä eivät ole.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s