Opiskelu, Pääsykoepänttäys, Unelmointi

Matkan alku yhteiskuntatieteiden maisteriksi

36222434_10155892281178192_1624653967638134784_o

Pahoittelen postaukseni sekavahkoa settiä, taidan olla shokissa yllä olevan tiedon johdosta.

Nyt se sitten on varmaa. Minusta ei tule syksyllä avoimen yliopiston opiskelijaa, vaan sosiaalityön tutkinto-opiskelija. Ahkera Opintopolun päivitys päättyi minun osaltani onnellisesti, ja mikäli joku lukijoistani on hakenut keväällä opiskelemaan ja saanut opiskelupaikan, onnittelen teistä jokaista. Voin sanoa, että vaikka en lopulta päntännytkään 24/7 peppu penkissä pänttäämisestä puutuneena, minun tapauksessani opiskelun laatu korvasi ehdottomasti määrän. Post-pääsykoeblues siis päättyi osaltani onnellisesti, ja voin hyvällä omatunnolla sanoa olevani itsestäni erittäin ylpeä. Totta kai jokainen pääsykokeisiin osallistunutkin saa olla ylpeä itsestään, ja minäkin olisin ollut vaikken olisi päässytkään.

Pääsykokeisiin opiskelu oli kaikin puolin antoisa vaihe elämässä, kun opiskeltava aihe oli mielenkiintoinen – vaikka toki paikoin puuduttavakin. Kuinka sitten onnistuin? Bujoilu ja plannerointi auttoivat toki siinä, että sain hahmoteltua opiskeltavan kokonaisuuden mielekkääksi ja samalla arvioida omaa oppimistani. Sekin auttoi huikean paljon, että sovelsin opiskelemaani ihan käytännön tilanteissa pohtien ajankohtaisten uutisten yhteydessä muun muassa uusliberalistista näkökulmaa toimeentuloon ja sosiaalietuuksiin. Monet tähän aiheeseen liittyvät keskustelut saivat minut myös pohtimaan sosiaalityön oikeutusta.

Pääsykoepänttäyksessä on kuitenkin muistettava opiskelupaikan saamisen olevan vasta alkua. Tällöin kannattaa miettiä, miksi hakee opiskelemaan, ja mitä tahtoo opinnoillaan saavuttaa. Opiskeltuani ensin teologiaa ja sitten sairaanhoitoa sekä ajauduttuani viiden vuoden mittaiselle välivuodelle terveydenhuollon tekstinkäsittelyn maailmaan sain aikaa pohtia oikeasti sitä, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa, mitkä tavoitteeni ja motivaationi ovat, sekä mihin tulen mahdollisesti suuntautumaan tulevaisuudessa. Kyse ei ole vain “hauki on kala”-tyylisestä pänttäyksestä vaan siitä, että jokainen opiskeltu asia linkittyy elinikäiseen oppimiseen, sekä myös aiemmin opittuun.

Plan B on aina hyvä olla olemassa. Yllä olevissa kuvissa olen hahmotellut Travelers Notebookiin ajatuksia siitä, mikä minua kiinnostaa ja motivoi, sekä varasuunnitelman avoimen yliopiston opintojen ja pääsykoelukujen aikataulutukselle. Jo pääsykokeisiin opiskelemisen aikana suosittelen tutustumaan opintojen sisältöön sähköisistä opinto-oppaista, keskustelemaan alaa jo opiskelevien / opiskelleiden kanssa sekä totta kai pohtimaan, mitkä ovat tulevassa alassa omia vahvuuksia, ja mitkä puolestaan kehittymishaasteita.

Minulle luontevin tapa opiskella on tehdä käsin muistiinpanoja. Opiskellut asiat painuvat päähäni parhaiten prosessoimalla omin sanoin kirjoittamalla opiskeltavan alueen sisältöä. Pääsykoeopiskelu eroaa varsinaisesta opiskelusta siinä, että tavoitteena on oikeasti se opiskelupaikka, ja kerralla omaksuttavaa tietoa on paljon. Seuraavaksi listaankin asioita, jotka auttoivat minua opiskelupaikan saamisessa.

  • Lue ensimmäiseksi sisällysluettelo, ja tee sen pohjalta hahmotelmaa sisäistettävästä aihealueesta.
  • Käy läpi otsikot ja rakenna niiden avulla kokonaisuutta. Sosiaalityön pääsykoekirjassa luettava alue etenee kronologisesti teoriatiedosta itse työn sisältöön: esimerkiksi tämän kevään pääsykoekirja “Vastavuoroinen sosiaalityö” lähti liikkeelle vastavuoroisuuden määritelmistä edeten yksilöiden väliseltä tasolta yhteiskunnalliselle tasolle.
  • Mieti jokaisen luvun kohdalla, mikä on sen tarkoitus, lue lopun tiivistelmät, pohdi kuinka sisältö linkittyy aiemmin opiskeltuun ja mitkä ovat pääasiat, jotka sisäistetään.
  • Termistö, ah miten ihana termistö: uusliberalismi, universalismi, selektivismi… aloita ymmärtämällä termistön selitykset. Ne kannattaa oikeasti opetella ulkoa niin, että se nousee hatusta vetämällä vaikka kahvipöytäkeskustelussa.
  • Käy läpi edellisen vuoden pääsykokeita. Vaikka kirja olisi eri, tutut termit pyörivät niissäkin, ja ovat käteviä testaamaan sitä, kuinka esimerkiksi oikein-väärin-väittämät sujuvat.
  • Edellisten vuosien pääsykokeita selaamalla saa myös käsityksen siitä, kuinka laajaa osaamista tullaan vaatimaan.

Edellä mainittujen vinkkien lisäksi kehotan myös ehdottomasti osallistumaan itse pääsykokeeseen, vaikka valmistautuminen olisi tuntunut heikolta. Koskaan ei voi tietää, miten käy. Minusta tuntui kokeesta lähdettyäni, että se oli jopa helppo, ja sillä pohdin etten mitenkään voi saada opiskelupaikkaa. Vieläkin mietin, oliko se nyt väärä tulos, ja… mutta uskoisin sen olevan totta viimeistään ensimmäisinä, orientoivina päivinä. Jännää! Ennen kaikkea pääsykokeisiin opiskellessa kannattaa pitää mielessä tavoite, eli opiskelupaikka ja sen jälkeinen opiskelu. Pääsykokeesta selviytyminen on vain ensimmäinen etappi kohti tutkintoa.

Ja se plan B. Se kannattaa aina olla! Pettymys on hyvä käydä läpi rauhassa ja velloa vaikka hetken aikaa itsesäälissä, jos ei unelmien opiskelupaikkaa saakaan. Sen jälkeen on hyvä tutkistella avoimen yliopiston tai ammattikorkeakoulun opintoja ja tehdä niitä jaksamisensa mukaan ennen uutta pääsykoerupeamaa, tai vaikka päättää hakea opiskelemaan avoimen väylän kautta! Pakko näin lopuksi sanoa, että olen mielettömän ylpeä itsestäni. Sain opiskeltua vakavasta masennusjaksosta toipuessani työn ohessa, sekä hää- ja muuttorumban keskellä itselleni tutkinto-opiskelijan paikan. Seuraavaksi onkin hyvä katsella Vihkokaupasta välineitä opiskeluun, sillä kivat välineet auttavat opiskelumotivaation ylläpidossa. 😉

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s