Elämänhallinta, Opiskelu, Se Hämeenpuiston Vihkokauppa, Työelämä

Post-pääsykoeblues

TN

Astelin tiistaina 22.5. jännittyneenä ja päättäväisenä yliopiston aulaan. Jännitys meinasi iskeä paikan päälle saavuttuani, sillä paikalla oli toki muutama (sata) muu(ta)kin jännittäjä kertaamassa viime hetken tärppejä kokeeseen. Koetilanteen alettua ja kysymykset luettuani meinasin mennä aluksi totaalisen lukkoon, mutta onneksi sain rauhoituttua. Hei, minähän osasin! Kesäkuun lopussa saan lopulta tietää, kuinka hyvin osasin. Nyt on joka tapauksessa uudenlainen rauha mielessä. Pääsykoekirjan muistiinpanojuttuineen hautasin laatikkoon, sillä en tahdo nähdä näitä juttuja ennen tulosten saapumista. Totta kai toivon olevani syksyllä yliopisto-opiskelija, mutta jollei niin käy, minulla on kuitenkin suunnitelma B. Nekään suunnitelmat eivät ole hullumpia omasta mielestäni.

Pääsykoepänttäys on aivan oma maailmansa, ja se on täysin erilaista kuin tenttiin valmistautuminen. Tenteistä voi toivoa vain pääsevänsä läpi, mikäli suoritettavan kurssin aihealue ei ole juuri sillä hetkellä napannut, tai samanaikaisesti suoritettavana on vaativampi kurssikokonaisuus. Pääsykokeissa on kyse siitä, saako unelmiensa opiskelupaikan. Niin ammattikorkeakouluissa kuin yliopistoissa on käytössä aineistotenttejä, ja tämän vuoden sosiaali- ja terveysalalle ammattikorkeakouluun hakijoiden tuskailua olen seurannut mielenkiinnolla. Soteli-valintakokeisiin on ollut suuri määrä erilaisia aineistoja, joten opittavan tiedon määrä on suuri. Itse kokeen sisällöstä en tiedä sen kummemmin, mutta koin yliopiston pääsykokeisiin lukemisen sikäli “stressittömämmäksi”, että opiskeltavana oli vain yksi kirja ja alue, jonka luvut linkittyivät nätisti toisiinsa hallituksi kokonaisuudeksi.

Pääsykokeen aineistokoe tuki myös luettua kirjaa kivasti, ja artikkeli, joka luettiin ja josta kirjoitettiin essee soveltaen samalla myös pääsykoekirjan artikkelia heikompaan asemaan joutuneista, oli mielenkiintoinen. Sain kirjoitettua peräti seitsemän sivun esseen, mutta saapa nähdä, miten se lopulta meni. Kuitenkin pääsykoesalista ulos astellessani olo oli kaikkensa antanut, eikä seuraavan päivän työpäivä tuntunut kauhean houkuttelevalta idealta sen rutistuksen jälkeen. Kokeen jälkeen mieleen hiipi myös tyhjyys: mitä nyt, minkä projektin otan työn alle seuraavaksi? Vastaus pohtimaani kysymykseen on: en mitään.

Viime syksynä olin vielä hyvinkin toipilas, ja rankka syksy vaati veronsa. Lisäksi tähän vuoteen on mahtunut paljon muutoksia, ja vaikka ne ovat olleet positiivisia, ne ovat kuitenkin olleet monellakin tavoin rasittavia. Naimisiinmeno oli oma projektinsa, joka vaati aikaa. Melkein heti häiden oli tiedossa muutto, ja se yhdistettynä kodin kuntoon saamiseen on myös vienyt voimia. Saan siis olla itsestäni ylpeä kerrattuani intensiivisesti pääsykokeisiin ennen niitä noin viikon ajan ja mentyäni paikalle edes kokeilemaan. Kokeesta jäi siis siinä mielessä hyvä fiilis, että tiedän vielä saavani sen opiskelupaikan, kunhan vain panostan vieläkin enemmän. Nytkään en panostanut edes mitenkään huonosti!

Työelämä

Palkinnoksi pääsykokeista annan siis nyt itselleni luvan keskittyä töihin ja lomailuun. Ensimmäinen pidempi lomapätkä on tiedossa jo viikon kuluttua, ja odotan sitä kieltämättä kuin kuuta nousevaa. Suurempia tavotteita minulla ei ole lomalleni kuin se, että saan rentoutua ja hengähtää. Tilasin myös inspiraatioksi itselleni Vihkokaupasta “Lomalla” -tee-se-itse-tehtäväkirjan, jonka kysymysten ja erilaisten tehtävien toivon aktivoivan itseäni uuden kotikaupungin lähialueille vaikkapa take away-jääkahvin kera ulkoilemaan tehtäväkirjan kanssa. Usein lomalla on pulaa tekemisestä, mikäli ei ole valmiita suunnitelmia, joten tehtäväkirja varmasti aktivoi!

LOMALLA

Kesä on siis täällä! Toivon jokaisen opiskelevan ja työssä käyvän ihmisen saavan mukavia lomahetkiä itselleen, vaikkapa vain pidennettyjen viikonloppujen tai pidempien vapaiden muodossa, jos lomia ei ole ehtinyt kertyä tälle vuodelle. Minä aion lomailla hyvällä omatunnolla ja tehdä asioita, jotka ovat juuri itselleni mielekkäitä! Entä kuinka te linkittäisitte toisiinsa lomailun ja hyvinvoinnin? Millaisia ajatuksia se teissä herättää? Ajattelin nimittäin kirjoitella seuraavassa postauksessa jotain liittyen hyvinvointiin. Kokonaisvaltaiseen siis, ei vain fyysiseen.

1 thought on “Post-pääsykoeblues”

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s