BuJo, Elämänhallinta, Mielenterveys, Planneri

(Kroonisesti) masentuneen maanantai

img_20180310_143521418274512.jpg

Vireystila on siitä jännä asia, että se vaihtelee päivästä toiseen. Minun kaltaisellani nut casella (sallinette pienen itseironian) se voi vaihdella hurjastikin. Olen saattanut tehdä upeita suunnitelmia ja to do-listoja yhden viikon ajalle, mutta työpäivän lopetettuani kaadunkin vain sänkyyn päiväunille, ja seuraavana aamunakin herätessä olo on tahmean tokkurainen. Mikä minussa on vikana? Tätä itkin muun muassa ystävällekin päivänä eräänä puhelimessa, kun tämä sattui soittamaan juuri pahimman ahdistuksen hetkellä. Olen totta kai saanut uuden harrastuksen myötä myös jotain rotia elämäänkin, mutta silti tulee niitä päiviä, kun en saa itsestäni irti mitään töiden lisäksi. Silloin mietin, miksi juuri minä olen sairastanut tähän paskaan sairauteen nimeltä krooninen masennus. Eihän tämä ole ihmisarvoista elämää, ei ainakaan silloin, kun masennusjakso iskee päälle. Joskus tuntuu kuin kahvikaan ei auttaisi saamaan silmiä auki, ja nuokun työkoneen äärellä ymmärtämättä lainkaan, mitä olen tekemässä. Katson bujon ja plannerin to do-listat ja siirrän ne myöhemmälle: oma blogi, lukeminen, ulkoilu… sen jälkeen iskee morkkis, kun mitään ei tulekaan tehdyksi.

img_20180311_104808970228081.jpg

Lähdepä siitä sitten ruksimaan juttuja, jotka olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Moni ajattelee masennuksen olevan ohimenevä juttu, viimeistään kunhan saa lääkitykset kuntoon. Se ei vain mene niin, ja monesti tekemättä jääneet asiat vielä ruokkivat itseinhon, aikaansaamattomuuden ja masennuksen tunteiden kierrettä. Mikä avuksi silloin kun tuntuu, ettei mistään tule mitään? Aina en tiedä, tiedättekö te? Totta kai muun muassa Mielenterveystalon sivuilta saa oma-apua arjenhallintaan, mutta kun on huono vaihe, ohjeita ei jaksa noudattaa. Mitä siis tehdä yllä olevan kuvan kaltaiselle to do-listalle, kun kaikki tekemättä jääneet ja tulevaisuudessa tehtävät asiat kasautuvat työpöydälle?

Mitä siis tehdä yllä olevan kuvan kaltaiselle to do-listalle, kun kaikki tekemättä jääneet ja tulevaisuudessa tehtävät asiat kasautuvat työpöydälle?

Viimeaikaisten omien kokemusten pohjalta kannattaa keskittyä ensin perusasioihin, eli päivärytmiin ja siihen, että vaikka kuinka väsyttäisi, koettaisi välttää päiväunia viimeiseen saakka. Jos nyt sitten ottaakin päiväunet, niistä ei ainakaan kannata kantaa morkkista. Viikonloppuna itkin myös avomiehelleni, kuinka turhalta olo tuntuu kun ei jaksakaan samalla tavalla asioita kuin muut. Sitten oivalsin jotain: ei minun tarvitsekaan jaksaa, aloitan vain pikkuasioista kerrallaan! Tältä siis näyttää päivärytmini tällä hetkellä:

  • Herätys klo 5.30
  • Aamukahvi
  • Koiran ulkoilutus
  • Töiden aloitus
  • Töiden jälkeen ulkoilu / päiväunet
  • To do-listan tarkistus
  • Oman voinnin kuunteleminen
  • Edes yhden kotityön tekeminen

Ja oman voinnin mukaan joko luen pääsykokeisiin tai sitten en. Minulla on kuitenkin olemassa plan B. Jos en jaksa blogata tai planneroida, ei se mitään. Päiväunetkin vältän vaikka vain sohvalla lössöttäen kirja kädessä. Olen joka tapauksessa huomannut, ettei olon korjaamista voi tehdä kerralla isoin harppauksin, vaan päin vastoin aloittamalla pienistä asioista.

img_20180311_1108481936866305.jpg

Usein juuri maanantaipäivät ovat vaikeimpia minulle, mikäli olen keskellä huonompaa vointia. En haluaisi jäädä sairauslomillekaan, sillä tiedän myös sen, että arjen rakenteiden ylläpitäminen estävät vielä pahempaan kuoppaan vajoamisen. Onneksi kahvi kuitenkin auttaa jonkin verran. Masentuneen maanantai on kuitenkin ahdistava muun muassa yllä olevassa kuvassa näkyvistä syistä: “Ai, huomenna siis kirjastoon lukemaan? Mahdankohan jaksaa?”, ajattelen. Pitäisi varmaan lakata ajattelemasta katkaistakseni masennuskierteen.

“Ai, huomenna siis kirjastoon lukemaan? Mahdankohan jaksaa?”, ajattelen. Pitäisi varmaan lakata ajattelemasta katkaistakseni masennuskierteen.

Onneksi kirjoittaminen toimii minulle terapiana. Olen jo pitkään tuijottanut Vihkokaupan sivuilta Leuchtturmin “Some lines a day” viiden vuoden päiväkirjaa, mutten ole koskaan raaskinut ostaa sitä (suosittelen, jollei halua itse tuhertaa vastaavaa!). Niinpä olen kirjoitellut bujooni ajatuksia erityisesti silloin, kun jotain suurempaa on mielen päällä. Päätin myös kokeilla viikolle 11 samanlaista metodia kuin viiden vuoden päiväkirjassa, paitsi että tämä toimii vain viikko- ja päivätasolla. Mikäli se on oikeasti toimiva, luulen bujoni olevan jatkossa tällaista tyyliä viikkonäkymiltään.

img_20180309_181535324243231.jpg

Joku voisi sanoa, etteihän tässä nyt ole enää bujon ideaa näkyvissäkään, mutta tiedättekö mitä? Kun niitä sääntöjä ei ole! Tietenkään se ei ole “virallinen” bujo, mutta pääasia että se on omanlaisensa näköinen, kuten Kalenterimanian 9.3.2018 postauksessakin kirjoitetaan. Pääasia on, että oma kädenjälki tuottaa iloa, ja ennen kaikkea, että bujolle on käyttöä, sitä täyttää mielellään ja sen sivujen selailua ja asioiden ylös laittamista rakastaa! Haluan siis tällä viikolla kirjata pieniä päivittäisiä juttuja ylös, isommille pohdinnoille on sitten omat tyhjät sivunsa, jotka täytän sitä mukaa kuin asioita tulee mieleen. Kirjoittaminen siis toimii minulle vallan hyvänä itseterapian muotona.

Toivotan tämän saman sairauden kanssa kamppaileville vertaisille mahdollisimman kivutonta viikon starttia. ❤ Masennuksen kanssa taistelu on syvältä, mutta senkin kanssa voi oppia elämään, kun ei vaadi itseltään liikaa ja hyväksyy itsensä.

1 thought on “(Kroonisesti) masentuneen maanantai”

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s