BuJo, Välineet

Esittelyssä lempikynät

Olen joskus ennenkin maininnut blogissa termin “kamahomostelu”, ja hurahdettuani planneri- ja bujomaailmaan huomaan tavaramäärän kasvaneen eksponentiaalisesti. Käyttöön ovat vakiintuneet tietyt kynät, tarrat, washiteipit ja die cutsit eli vastineet kiiltokuville. Miten niitä sitten käytetään, ja mitkä ovat minun lempituotteitani? Voisin toki tehdä bujoa ihan vain lyijärillä marketin ruutuvihkoon, mutta tämän rutiinin mielekkyyden ylläpitämiseksi olen päätynyt kuitenkin panostamaan laatuun sekä vihkoissa että muussa oheistuotteissa. Alun perinhän ostin muutaman geelikynän hyvin rujoon bujooni, ja sen jälkeen valitsin Pigma Micronit kuitukärkikyniksi, sekä Greenball-merkkisen kynän isompien muistiinpanojen tekemiseen. Kirjoittajaihmisenä siis arvostan laadukkaita kyniä, ja nyttemmin harrastukseen kunnolla syvennyttyäni myös kynämieltymykset ovat muuttuneet. Tässä postauksessa keskityn lempikyniin ja -tarroihin.

img_20180309_171010151221410.jpg

Pigma Micronit ja muut vastaavat vaihtuivat aika nopeasti lennossa Staedtlerin Pigment Linereihin sekä Zig Millenniumin ohueen 0.05-paksuiseen kuitukärkikynään. Kuitukärkitussien käytössä on huomioitava se, että koska ne on tarkoitettu pieneten muistiinpanojen tekemiseen ja pikku piirrosten värkkäämiseen, tussin kärki painuu helposti, mikäli kynällä painaa kovin kovasti paperia. Itsekin olen joutunut opettelemaan näiden kanssa kevyempää painallusta paperille. Pigment linerit ja Zig Millennium eivät ghostaa oikeastaan lainkaan läpi, mikäli käyttää ohuimpia versioita näistä. Suosikkeihini kuuluvat myös Staedtlerin Triplus Finelinerit, kun haluan hieman väriä muistiinpanoihin. Nämäkään eivät ghostaa juuri lainkaan verrattuna esimerkiksi Stabilon vastaaviin. Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä, olen rakastunut Tombow’n Fudenosuke-kalligrafiakynään, ja  se on oikeastaan bujossa käytössä jatkuvasti. Harjoittelen erilaisia kalligrafiatyylejä, ja onnistumisen ilo on sanoinkuvaamatonta, kun saan aikaan kauniin otsikon.

Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä, olen rakastunut Tombow’n Fudenosuke-kalligrafiakynään, ja  se on oikeastaan bujossa käytössä jatkuvasti. Harjoittelen erilaisia kalligrafiatyylejä, ja onnistumisen ilo on sanoinkuvaamatonta, kun saan aikaan kauniin otsikon.

img_20180309_172411174314024.jpg

Tein iloksenne pienen kynätestin aiemmin mainituilla lempikynillä. Pahoittelen järkyttävää käsialaa, mutteiköhän tuosta saa jonkinlaista osviittaa siitä, millaista jälkeä kullakin kynällä saa aikaan. Triplus Finelinereita tykkään käyttää erityisesti pääsykoemuistiinpanojen ja päiväkirjamaisten merkintöjen tekemiseen elävöittämään ja piristämään sekä korostamaan tärkeimpiä pääkohtia. Värin valitsen myös mielialan mukaan, ja esimerkiksi pääsiäisen ajalle olen valinnut liturgisen värin mukaan tumman violetin, joka merkkaa katumusta ja syntien tunnustamista. (Kyllä, sisäinen teologini on päässyt jälleen ääneen.)

img_20180308_1847421980486313.jpg

Yllä olevassa kuvassa on pikkusiskobujooni (josta on alkanut muotoutua yhä enemmän soulbookmainen ratkaisu) Tombow Fudenosukella tekemäni otsikko unelmakartasta. Rakastan sivellinkärjen tuntua ja sitä, kuinka painallustekniikkaa vaihtelemalla saa aikaan mitä erilaisimpia otsikoita! Jossain vaiheessa tätä elämää kuvittelin, ettei minusta olisi enää lainkaan kirjoittamaan käsin, saati sitten tekemään kaunista jälkeä, mutta olin väärässä. Ala-asteellahan opettaja mainitsi aina kauniista käsialastani, ja olisi sääli unohtaa käsin kirjoittamisen taito kokonaan.

Ala-asteellahan opettaja mainitsi aina kauniista käsialastani, ja olisi sääli unohtaa käsin kirjoittamisen taito kokonaan.

Bujoiluvälinekokoelmiini kuuluu totta kai myös paljon tarroja ja die cutseja, mutta palaan niihin joskus toiste. Lempitarrat ovat kuitenkin alkaneet löytyä. Erityisesti olen nyt ihastunut näihin kolmeen alla olevassa kuvassa näkyvään tarratyyppiin, eli Priman plannereille suunnattuihin tarroihin, “Stick it”-tarrakirjaan, sekä American Craftsin tarrakirjaan, joka sisältää 1673 tarraa. Näissä ainakin riittää koristelun ja elävöittämisen varaa sekä bujoon että planneriin.

img_20180309_1712111420605148.jpg

Ja jottei totuus itsestäni unohtuisi kokonaan, laiskajaakolla pitää aina olla post-it-lappuja sekä lehtiö, johon voi kirjoitella tärkeimpiä asioita, jotka on hoidettava heti eikä 15. päivä. Toisinaan minusta tuntuu, että laiskiainen on jonkin sortin toteemieläimeni, ja toisaalta elämänrytmi täällä Savonmaalla tuntuu toisinaan niin verkkaiselta, että olen todellakin kiireinen ei minkään tekemisessä. Ah, miten oivaltavaa filosofiaa!

img_20180309_171346924749933.jpg

Kuvissa näkyvät tuotteet olen hankkinut sekä Vihkokaupasta että Chic Companylta. Suosittelen tutustumaan kummankin verkkokaupan valikoimiin ja tukemaan suomalaisia pienyrittäjiä. On totta, että hinnat saattavat tuntua suolaisilta, mutta yritystoiminnassa ei kannata todellakaan myydä tuotteita sisäänostohintaa halvemmalla. Tämän planneri-, bujo-, paperi-, kynä- ja tarrainnostuksen myötä olen alkanut miettiä, millainen oma vastaava putiikkini olisi. Haaveillahan saa aina, mutta toteutus on sitten eri juttu. Millainen sinun unelmaputiikkisi olisi, jos saisit vaikkapa miljoonaperinnön sellaisen perustamiseen?

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s