BuJo, Filofax, Opiskelu, Pääsykoepänttäys

Motivaatiomonttu, osa 2

Näin maanantain kunniaksi on hyvä palata arkeen, työhön sekä totta kai pääsykoelukujen realiteetteihin. Edellisessä postauksessa valittelin motivaatiopulaa pääsykoeluvuissa. Kuten silloin kerroin, jo pari kuukautta on mennyt vallitsevassa matalapaineessa ja motivaatiomontussa: kroppa on vaatinut lepoa, ja unen tarve on kertonut sen todella tehokkaasti. Totta kai myös joulunpyhät sotkivat aikatauluja ja samalla myös unirytmiä, mutta kaunis ajatus oli aloitella lukemista uudelleen välipäivinä. Mitä tein minä? Mässäilin, luin romaaneja, nukuin ja muuten vain lepäilin. Nyt tilanteessa on kuitenkin tapahtunut muutos. Kuinka? Vain pari päivää aiemmin itkin motivaatiomonttua ja anelin keinoja päästä sieltä ylös, ja nyt olen ollut täydessä työn touhussa. Voin sanoa, että oma olo on ollut todella helpottunut ja motivoitunut: minä selätän tämän, ja minähän pääsen opiskelemaan!

img_20180106_160725756087298.jpg

Ensimmäinen askel motivaatiomontussa etenemiseen ylöspäin oli listata asioita, joita voi tehdä motivaatiomonttuun jouduttuaan. Huomasin väsyneen, uupuneen yksisarvisen piirtämisen otsikon alle olevan todella terapeuttista. Se myös sopii upouuden penaalin teemaan: NOPE.

img_20180106_174536133205090.jpg

Moni voisi kuvitella tällaisen viestin olevan epämotivoiva, mutta minulle se on muistutus ihmisen inhimillisyydestä ja oman jaksamisen rajoista huolehtimisesta. Aina ei voi jaksaa, mutta totta kai pääsykokeisiin valmistautuminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja itsekuria: vaikkei jaksaisikaan, paras motivaattori on oikeastaan takamuksen iskeminen penkkiin, sekä totta kai opiskelun aloittaminen. Kyselin myös vinkkejä ja motivaattoreita lukuihin ryhmästä, ja niitä sainkin. Aluksi asettamani tavoite 15 minuuttia bujoilua, plannerointia, mitä ikinä, on vähän epäsuhdassa siihen, kuinka paljon tulen oikeasti opiskelleeksi. Niinpä vaihdoin tavoitteet toisin päin: jokaista opiskeltua lukua ja niistä tehtyjä muistiinpanoja saan tehdä jotain itselleni tärkeää ja mielekästä. Se voi olla bloggaamista, someilua, päiväunet tai bujoilua ja plannerointia. Näin tulen opiskelleeksi joskus enemmänkin kuin vain päivän tavoitteen tietäessäni palkinnosta.

Aina ei voi jaksaa, mutta totta kai pääsykokeisiin valmistautuminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja itsekuria: vaikkei jaksaisikaan, paras motivaattori on oikeastaan takamuksen iskeminen penkkiin, sekä totta kai opiskelun aloittaminen.

Nyt olenkin todella ylpeä siitä, mihin olen kyennyt yhden viikonlopun aikana. Luin peräkkäisinä päivinä kaksi lukua pääsykoekirjasta päästen ensimmäisen osan loppuun, sekä tein totta kai kattavat muistiinpanot. Pääsykoelukujen startatessa uudelleen vauhtiin huomasin myös oikeasti Filofaxin kätevyyden: sain vaihdeltua helposti sivujen paikkaa, ja lisäksi väliin saa lisättyä tilaa siirtelemällä jonkin kohdan väliin tyhjän sivun. Muistiinpanoja kertyikin ihan kiitettävästi, ja huomasin myös marginaalien kätevyyden: sinne voi jaotella alueen teemat ja lisätä myös juttuja, jotka unohtuivat. Omien huomioiden pohtimiseen se on myös täydellinen: pääsykoealuetta ei voi yksinkertaisesti sisäistää (tai ala ei ole oma), mikäli se ei herätä omia ajatuksia tai mielleyhtymiä johonkin aiemmin opittuun.

img_20180105_1355531651913825.jpg

Kuva todistakoon minun opiskelleen viikonloppuna. Lisäksi tein blankosivulle selventävän kaavion ihmisen toiminnasta sekä olemisen, tekemisen ja omistamisen suhteista. Jos toiminta on jaoteltu vain olemiseen ja omistamiseen, jotakin olennaista jää puuttumaan. Teot määrittävät, mitä tapahtuu olemisen ja omistamisen välissä, niin fyysisen, sosiaalisen kuin henkisen puolen osalta. Käsin kirjoittaminen on siis todellakin hyvä tapa myös sisäistää oppimaansa. Mitä tapahtui sitten opintobujolle?

Käsin kirjoittaminen on siis todellakin hyvä tapa myös sisäistää oppimaansa. Mitä tapahtui sitten opintobujolle?

img_20180106_1618371505695500.jpg

Sain kullanarvoisen vinkin seurata pääsykokeisiin lukemista värittämällä yhden ruudun joka kerta, kun olen opiskellut tunnin. Sitä ennen ei saa palkintoa, ja toisaalta tällainen seuranta myös paljastaa raadollisesti oman panostukseni. Jaoin päivät viikolta taulukkoon: ensimmäisenä on merkitty työpäivät, niiden jälkeen pääsykoeopiskeluun käytetty aika ja lopuksi palkinto, jonka olen määritellyt itselleni. Sunnuntait pyrin pitämään lepopäivinä, ja arkipäivinäkin pidän ainakin yhden lepopäivän, sillä kokoaikatyö vie totta kai voimia. Tällöin voin palkita itseni vaikka päiväunilla, mikäli olen ylittänyt itseni tavalla tai toisella töissä. Aion vielä lisätä koko kuukauden motivaatiomittarin sijaan viikkokohtaisen motivaatiomittareihin, jossa väritän ruudun motivaatiota kuvastavalla värillä.

Kuinka te saatte itsenne opiskelemaan, ja millaisia opiskelu- ja muistiinpanotekniikoita käytätte? Onko teillä jotain suosittua muistiinpanokirjasta, vai teettekö mieluummin muistiinpanot tietokoneelle? Entä kuinka kävi pääsykokeiden jälkeen? Toivoisin kommentointia aiheen tiimoilta, sillä tässäkin vertaistuki on parasta ulkoapäin tulevien, monesti itsestäänselviltä tuntuvien neuvojen vierellä. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille seuraajille ja lukijoille! Seuraava postaus on taas hieman keveämpi ja ehkä osallistavampikin. 🙂

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s