Filofaxista on moneksi

25829650_10155452465308192_1318189423_o

Pääsykoepänttäystä aloitellessani koetin etsiä marketeista vihkoja, jotka olisivat sopivia muistiinpanojen tekemiseen käsin. Niitä ei vain löytynyt, ja sitten eräässä ryhmässä Vihkokaupan omistaja vinkkasi Filofaxin muistiinpanojen tekoon. Olin kuitenkin aloittanut jo muistiinpanojen tekemisen opintobujoon, joten jätin ajatuksen Filofaxista hautumaan. Lopulta tuskastuin siihen, että sivuja ei voi oikein vaihtaa, ja muutenkin opintobujo oli hieman sekavamman näköinen, kun siinä oli sekaisin sekä kalenteria että muistiinpanoja. Päädyin siis tilaamaan oranssin Filofaxin. Kun sitten verkkokauppaan tuli myös Filofax Aquaa, tilasin sellaisenkin – käsin kirjoittamiseen luovuuden ja mielenrauhan edistämiseksi. Kuten olen todennut jo monissa postauksissa, minua harmittaa käsin kirjoittamisen perinteen vähittäinen katoaminen. Sen vuoksi olen nyt itse kokenut tärkeäksi vähentää ruutu- ja datailuaikaa keskittymällä enemmän ajatusten muistiin laittamiseen käsin.

Ihastuin kertalaakista Filofaxiin päiväkirjamaisena ja muistiinpanoihin tarkoitettuna työvälineenä.

Kuten yllä olevista kuvista näkyy, sivut saa jaettua eri kategorioihin, ja mukana kulkee myös viivoitin. Se on osoittautunut käteväksi, sillä pääsykoekirjassa on kaksi osaa, ja sen vuoksi näen mielekkäänä myös jaotella osat. Viivoittimella on hyvä piirtää marginaaleja, sillä auttamatta jotain tärkeää unohtuu aina laittaa itse muistiinpanoihin – ja lisäksi heitän marginaaleihin myös omia huomioita tai ajatuksia, joita pääsykoealueen sisällöstä herää. Viimeksi taisin kirjoitella pitkät pätkät huomioita nykyisestä sosiaalityön yhteisöllistämislinjasta: samaan aikaan, kun vanhuksia halutaan yhteisöllistää ja aktivoida, laitospaikkoja vähennetään, ja omaisten vastuuta lisätään. Kuinka käy vanhukselle, jolla ei ole omaisia? Myös lastensuojelussa luotetaan perheeseensijoittamismalliin. Ah, onpa hienoa kirjoitella käsin ja tuntea itsensä Opiskelijaksi isolla O:lla! Parasta on, kun luettu teksti herättää ajatuksia ja saa tuntemaan itsensä älykkääksi. 😉

Viimeksi taisin kirjoitella pitkät pätkät huomioita nykyisestä sosiaalityön yhteisöllistämislinjasta: samaan aikaan, kun vanhuksia halutaan yhteisöllistää ja aktivoida, laitospaikkoja vähennetään, ja omaisten vastuuta lisätään. Kuinka käy vanhukselle, jolla ei ole omaisia?

img_20180107_2057592005350607.jpg

Merensinisen Filofaxin käyttötarkoitus onkin sitten luovempi. Halusin muistikirjan, johon voin kirjoittaa vaikka vain tajunnanvirtaa, jos niikseen tulee. Lisäksi osallistun tänä talvena Korttipiiriin, jolle olen omistanut ikioman osionsa Filofaxissa. Noin kolmen kuvan kokemuksella uskallan suositella tätä jokaiselle, joka haluaa syventää itsetuntemustaan ja kirjoittaa ilman paineita kielen oikeellisuudesta. Joistakin korteista olen saanut aikaiseksi jopa viisi sivullista käsin kirjoitettua tekstiä, tajunnanvirtaa, joka on samalla avannut tunnelukkoja ja saanut minut itkemään helpotuksesta. Osaan aiheista käytän kerronnallisia keinoja, en niin että kirjoittaisin suoraan omasta elämästä. Leikittelen tyyleillä, ja myöhemmin näitä lukiessani voin kirjoitella vaikka huomioita, joita mieleen nousee myöhemmin. Siitäkin siirreltävät sivut ovat oikein kätevät!

Filofaxiin saa siis viivallisia, ruudullisia, blankoja ja pisteellisiä sivuja. Tämä muistikirjanen sisältää viivoitetut sivut, sekä neljä ruudullista ja neljä blankoa arkkia. Pistesivuja ja lisää blankoa ja ruutua saa tilattua erikseen, ja bujoilun myötä olen vain jotenkin alkanut mieltyä pistesivuihin. Bujonhan ei ole itsetarkoitus olla pistesivuinen muistikirja, mutta itse pidän pisteellisistä sivuista sen vuoksi, että teksti menee blankosivua suorempaan, ja toisaalta ruuduttomuus ja viivattomuus mahdollistaa monenlaiset teksti- ja kuvakokeilut ilman, että viivat tai ruudut häiritsevät omaa silmää. Filofaxin pistesivut ovat tukevaa materiaalia, eikä edes Tombow’n kirjoitusjälki tule niistä pahasti läpi. Toisaalta pidän itse siitä, että sivut hieman ns. ghostaavat – ei niin, että kynän jälki tulee pahasti läpi, mutta pieni kuulto on vain ihanaa.

Filofaxin pistesivut ovat tukevaa materiaalia, eikä edes Tombow’n kirjoitusjälki tule niistä pahasti läpi. Toisaalta pidän itse siitä, että sivut hieman ns. ghostaavat – ei niin, että kynän jälki tulee pahasti läpi, mutta pieni kuulto on vain ihanaa.

Filofaxin ominaisuudet ovat siitäkin hyviä, että sivujen täyttyessä, ja sitten kun (tai jos) vaikkapa pääsen opiskelemaan, ei tarvitse hankkia miljoonaa erilaista vihkoa, vaan käytetyt sivut voi irrotella ja arkistoida, ja lisätä tilalle uudet. Näin yksi muistikirjanen kestää aikaa ja muistiinpanoja. Arkistoidut muistiinpanot voi halutessaan kaivaa esiin myöhemminkin, ja näin yksi laadukas muistikirja voi kestää vaikka koko opintojen ja mahdollisten jatko-opintojen ajan – ja työelämässä oppimisen ajan! Ihminen kun ei koskaan tule valmiiksi uuden oppimisen saralla, vaan elinikäinen oppiminen jatkuu, no, niin kauan kuin ihminen haluaa uutta oppia. Hyvät muistiinpanovälineet ovat siis jo itsessään ainakin minulle hyvin motivoivia, ja pääsykoemuistiinpano-Filofaxin pirteän oranssi väri on tarpeeksi hereillä pitävä.

Millaisia muistiinpanovihkoja te käytätte? Entä mitä mieltä olette oppimisesta ja opiskelusta: voiko ihminen oppia uutta vaikka minkä ikäisenä? Seuraava postaus käsittelee… niin, en tiedä vielä. Sen sisältö tulee olemaan siis yllätys paitsi teille, myös minulle itselleni siihen saakka, kun aloitan kirjoittamisen. Pysykäämme siis jännittyneinä. 😉

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s