Motivaatiomonttu

MOTIVATION

Pakko myöntää, että olen montussa, motivaatiomontussa. Ei, blogin suhteen se ei pidä paikkaansa. Jokainen on varmasti huomannut, että olen kirjoitellut postauksia aika hyvällä tahdilla. Johtunee myös siitä, että lomailen. Toisaalta tämä bloggaaminen on alkanut tuntua mieluisalta työltä, vaikken tästä toki palkkaa saakaan. 🙂 Maanantaina 8.1. on kuitenkin paluu arkeen, työhön ja… pääsykoelukuihin. Tuossahan tuo pääsykoekirja on lomaillut, kuten minäkin. Koen huonoa omatuntoa hyvin alkaneen spurtin lopahtamisesta. Olen kaiketi tuudittautunut pääsykokeiden kaukaisuuteen, vaikka oikeasti niihin on pian enää neljä kuukautta. Neljä? Pitäisi olla hyvässä vauhdissa jo, mutta kun motivaatio tuntuu pakanneen kamppeensa ja huutaneen soronoo. Tiedän olevani suhteellisen fiksu ja lukupäällä varustettu ihminen, joten mikä mättää?

En yksinkertaisesti osaa sanoa syitä motivaatiokadolleni. En edes tiedä, voiko tätä kutsua motivaatiokadoksi, vai ovatko lukemattomuuden syyt jossakin muualla. Laiskuus? Ehkä. Vielä enemmän kuitenkin taitaa merkata se, että jouduin kauhun valtaan ajatellessani pääsykoepäivää. Tein tyhmyyksissäni mielikuvaharjoituksenkin.

Mielikuvissani seison jännittyneenä penaalin ja viime hetken muistiinpanojen kera yliopiston aulassa odotellen pääsykoesalin ovien aukeamista. Katselen ympärilleni, ja näen kuinka ihmiset pänttäävät viime hetken knoppitietoja päähänsä. Osa keskustelee lukemiseen käytetystä ajasta. Valmennuskurssilla olleet seisovat aulassa pollean näköisinä: onhan heille melkein jo luvattu kurssin edetessä opiskelupaikka intelligenzian parista. Minä saan paniikkikohtauksen. Sydän alkaa hakata tuhatta ja sataa, ajatukset puuroutuvat, ja lopulta hyperventiloin. Koepaperin ilmestyessä eteeni pää lyö tyhjää. Termit ja teoriat ovat kadonneet muistista kuin tuhka tuuleen…

Sydän alkaa hakata tuhatta ja sataa, ajatukset puuroutuvat, ja lopulta hyperventiloin. Koepaperin ilmestyessä eteeni pää lyö tyhjää. Termit ja teoriat ovat kadonneet muistista kuin tuhka tuuleen…

Mielikuvaharjoitukseni meni siis alun perinkin päin seiniä. Olisi ehkä pitänyt aloittaa siitä, kuinka seison itsevarmana aulassa saaden orastavan paniikkikohtauksen hallintaan, ja kuinka hetkellisen black outin jälkeen asiat alkavat palata mieleen, kynä sauhuaa paperilla, tajuan kompakysymykset ja osaan hienosti yhdistää termit ja teoriat oikein. Niin sen pitäisi mennä. Niinhän minä olen aikaisemminkin onnistunut. Miksen siis onnistuisi nyt? Mistä tuli äkillinen epäluottamus omia kykyjä kohtaan? En tiedä. Tähän saakka olen kaivanut jostakin itseluottamusta, mutta viime vuoden tullessa loppua kohden, sekä tämän vuoden alkaessa olen yhtäkkiä onnistunut jälleen kerran lietsomaan itselleni paniikkia ja epävarmuutta.

img_20180104_1752586647714091

Tein opintobujooni otsikon, jonka alle voin kirjoitella asioita tai harjoitteita, joita tehdä motivaatiomontun syvetessä ja mudan yltäessä jo korvien yli. Toivoisinkin teiltä lukijoilta apua ja vinkkejä opintoihin, sillä motivaatiokäyrä näyttää tällä hetkellä tältä:

img_20180104_17531510748936151

Huomatkaa siis motivaation huitelevan _pakkasen_ puolella. Hyvin kovan pakkasen.

Tekisi melkein mieli hakata päätä seinään, mutta sen sijaan taidan tyhjentää ajatuksia ja keskittyä positiivisempiin mielikuvaharjoituksiin. Sen jälkeen pääsykoeopiskelukaan ei välttämättä ole enää niin hirvittävä mörkö. Ehkä. Mahdollisesti.

 

One thought on “Motivaatiomonttu

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s