Elämänhallinta, Haaste, Mielenterveys, Syöpä

Vuoden teemasana

Rajaaminen. Ja nyt en puhu silmänrajauksista tai valokuvan rajaamisesta, vaan teoista ja valinnoista, joita tehdään oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Mitä se tarkoittaa minulle? Mitä se voisi tarkoittaa, ja miksi juuri tämä sana on valikoitunut melkein kuin itsestään vuoden 2018 teemasanakseni? Psykiatrian ja mielenterveyspotilaan hoitotyön luennoilla puhuttiin paljon ammatillisesta rajaamisesta, eli siitä, kuinka hoitajan ja ammattilaisen on osattava pitää tietty etäisyys asiakkaan tai potilaan asioihin, eikä mennä liikaa mukaan tai kaverustua. Tämä on tietysti ihan itsestäänselvää, mutta kuinka rajaamista voisi käyttää maallikkona ihan arkielämässä?

Olen aina ollut luonteeltani toisaalta perfektionisti, ja toisaalta liiankin miellyttämisenhaluinen, johtuen ehkä syrjityksi tulemisen kokemuksista koulussa ja joskus myös työelämässä. Lapsuudessa muistan viettäneeni keskimääräistä enemmän aikaa yksin, ja aikuisuuteen astuttuani olenkin sitten antanut itsestäni kaiken töissä ja myös ihmissuhteissa. Olen ollut valmis auttamaan, ja sanan “ei” käyttö on ollut minulle vierasta. Jos töitä olisi enemmän kuin edes leegiolle ihmisiä riittäisi, tarjoudun jäämään ylitöihin. Tällainen tilanne oli myös keväällä 2014.

Jos töitä olisi enemmän kuin edes leegiolle ihmisiä riittäisi, tarjoudun jäämään ylitöihin. Tällainen tilanne oli myös keväällä 2014.

Olin astellut äidin kanssa Syöpätautien klinikalle 1.5 viikkoa äitienpäivän jälkeen vuonna 2014, jolloin lääkärit totesivat, ettei parantavia/syövän etenemistä hidastavia hoitoja kannata jatkaa. Töissä oli jatkuvasti kiirettä, oli ollut jo pidempään. Olin eronnut entisen avomiehen aloitteesta parisuhteesta, väänsin ylitöitä, huolehdin äidistä, unohdin syödä ja laihduin, ja koko elämä tuntui mustalta. Aktiivisten hoitojen loputtua ja palliatiivisen hoidon alettua tuntui, ettei mikään elämässä mennyt niin kuin piti. Viikko hoitojen lopettamisen jälkeen äiti joutui sairaalaan, ja töitä riitti, vaikka olisin muuttanut asumaan toimistolle.

Äidin kunto huononi. Minun vointini huononi. Yritin kuitenkin esittää jaksavaa, koska en halunnut äidin kantavan vielä viimeisinä elinviikkoinaan huolta minusta. Tein 10-14 tunnin mittaisia työpäiviä, ja niiden jälkeen menin joka päivä sairaalaan katsomaan äitiä. Itkin iltaisin, ja kävin myös sairaalan wc:ssä itkemässä. Äidin nähden en halunnut itkeä. Lopulta äiti kuoli. Menin puhumaan sairaanhoitajalle aiheesta saadakseni lääkäriajan, mutta sellaista ei herunut. Ei edes sairauslomaa, vaikka kerroin valvoneeni ja olevani aivan poikki. Lopulta suru jäi käsittelemättä työn vaatiman oravanpyörän vuoksi. Seuraukset olivat katastrofaaliset, mutta vasta reilu kolme vuotta myöhemmin.

Lopulta suru jäi käsittelemättä työn vaatiman oravanpyörän vuoksi. Seuraukset olivat katastrofaaliset, mutta vasta reilu kolme vuotta myöhemmin.

Yllä oleva kuvaus pienestä pätkästä elämääni on ehkä kaiken kiteyttävä esimerkki siitä, MIKSI minun täytyy opetella rajaamista, ja miksi olen ottanut sen tämän vuoden missioksi. Kun ihminen palaa loppuun ja masentuu, se pysäyttää pakostikin. Oikeanlaisen hoitokontaktin ja mahdollisen lääkityksen turvin suuntaviivoja elämälle voi tulla, mutta on ihan itsestä kiinni, haluaako lähteä vähän kerrallaan muuttamaan asioita elämässään vai ei. Muistan keskusteluni psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa: keskustelimme tavoitteistani, ja toisaalta myös siitä, kuinka suuria elämänmuutoksia ei kannata toteuttaa kerralla, ettei uuvu uudelleen. Voin allekirjoittaa tämän täysin. Lähdin syys-lokakuussa tekemään suurempaakin elämäntaparemppaa, ja tartuin turhankin hanakasti saliharrastukseen. No, siitähän seurasi sitten keuhkokuume… mitäs läksit, niin.

img_20180103_1241481126500785.jpg

Yllä olevassa kuva on palanen oman uuden bujon tammikuun kuukausilokista. Tärkeisiin asioihin en tällä kertaa merkannut tehtäviä, vaan muistutuksen teemasanasta, jonka olen valinnut tälle vuodelle. Rajaaminen tarkoittaa minulle sitä, etten veny jatkuvasti yli rajojeni töissä. Rajaaminen tarkoittaa myös sitä, että kieltäydyn menoista, joiden en usko edistävän omaa hyvinvointia, ja toisaalta myös sitä, että jokainen elämän osa-alue asettuisi oikeisiin mittasuhteisiin, vähän kuin palapeli, joka koostuu eri kokoisista paloista, ja jotkut osiot ovat toisia hallitsevampia. Minkä osioiden haluan korostuvan, ja minkä en? Olen myös pohtinut some-roikkumista ja sen ajan rajaamista. Sillekin on ehkä aikansa joskus myöhemmin.

Rajaaminen tarkoittaa myös sitä, että kieltäydyn menoista, joiden en usko edistävän omaa hyvinvointia, ja toisaalta myös sitä, että jokainen elämän osa-alue asettuisi oikeisiin mittasuhteisiin, vähän kuin palapeli, joka koostuu eri kokoisista paloista, ja jotkut osiot ovat toisia hallitsevampia. Minkä osioiden haluan korostuvan, ja minkä en?

Olen päättänyt, että tämän vuoden aikana vahvistan itseluottamustani rajaamalla elämääni siten, että minun on hyvä olla. Se ei tarkoita, ettenkö enää koskaan lähtisi pitämään hauskaa tai tekisi ylitöitä järkevissä määrin. Se tarkoittaa sitä, että kuuntelen, siis oikeasti kuuntelen itseäni ja teen sen pohjalta päätöksiä. Jos haluan olla mieluummin kotona bujoillen, planneroiden, lukien ja kirjoittaen samalla, kun joku kaveri pyytää ulos, sanon rohkeasti ei. Jos tuntuu, että pääsykoeluvut vievät liikaa energiaa töiden kanssa, en tee ylitöitä, ja jos taas päällä on hyvä työflow, voin tehdä vaikka yhtenä päivänä viikossa pari tuntia ylimääräistä. Tällaisista asioista koostuu se palapeli, jossa elämän osa-alueet asettuvat tärkeysjärjestykseen.

Millaisia vuoden teemasanoja tai -ajatuksia teillä on? Kuinka ne näkyvät arjessa, bujoissa tai plannereissa? Olisi mukava kuulla kokemuksia ja ajatuksia sekä omista teemasanoista, että rajaamisesta. Toivon vilpittömästi tästä tekstistä olleen apua jollekin, joka on pohdiskellut samansuuntaisia juttuja mielessään, tai käynyt vaikka läpi uupumuksen ja masennuksen. ❤

Seuraavassa tekstissä esittelen hieman uusinta hurahdustani, jonka uskon palvelevan kauniissa rinnakkaiselossa bujon kanssa itseäni hyvin, ellei jopa täydellisesti. Toivotan lisäksi kaikille teille ihanaa alkanutta tätä vuotta! Tuokoon se jokaiselle paljon hyvää ja vielä paljon ihanampaa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s