Vuosi 2017 pakettiin ja roskiin

Väittäisin, ettei vuosi 2017 ole ollut missään mielessä helppo, joten pitkään asiaa harkittuani päätin tehdä The Viralliseen Bujoon 1.0 koonnan vuodesta 2017, ja korkata sen jälkeen bujon 2.0 paremmalla fiiliksellä ja puhtaalta pöydältä. Ei, en ole missään nimessä tyytymätön “Been there, done that”-bujoon tai sen toteutuksiin, mutta jotenkin vain koen, että tarvitsen uuden alun ainakin koko elämän bujon osalta. Opintobujoa sen sijaan jatkan ihan loppuun asti, sillä se on hyvin kevennetty versio bujosta, ja hyvinvointijournalkin pysyy rinnalla. Joskus on hyvä kuitenkin katsahtaa menneeseen vuoteen ennen uuden alkua, sillä vaikeuksista huolimatta jokainen vuosi myös opettaa jotakin uutta, ja ehkäpä sen myötä huomaa myös kasvaneensa ihmisenä. Toivottavasti. Hope so.

IMG_20171221_165212.jpg

Tein kuitenkin nykyiseen bujoon koonnan tästä vuodesta, koska en missään nimessä aio heittää sitä pois, vaan säilyttää tulevaisuutta varten. Vuosi 2018 merkkaa minulle paljon muuta kuin tämä onneksi lopuillaan oleva vuosi: se symboloi uutta alkua, häitä, pääsykokeita ja ylipäänsä parempaa elämänhallintaa. Silti haluan tehdä yhteenvedon tästä vuodesta oppiakseni jotain tulevalle vuodelle, jos ei muuta niin ainakin sen, milloin alkaa mennä päin seiniä.

Ensin tein listausta saavutuksistani tälle vuodelle. Voin kertoa, ettei niitä ollut ihan hirveän hurjaa määrää, mutta toisaalta laadullisesti ne ovat sitäkin merkittävämpiä. Yksi suurimmista saavutuksista liittyy toki tähän blogiin, sillä aiemmin en ole jaksanut olla läheskään yhtä pitkäjänteinen minkään blogin kanssa, saati että olisin oikeasti keksinyt aiheita, joista blogata. Toisaalta tähänkin on vaikuttanut hyvin paljon oma epävarmuus ja se, kuinka lähden lähestymään aiheita, joista haluan blogata. Yllätyksekseni tämä blogi on saanut jopa seuraajia kolmen kuukauden aikana enemmän kuin olisin osannut odottaa.

Yllätyksekseni tämä blogi on saanut jopa seuraajia kolmen kuukauden aikana enemmän kuin olisin osannut odottaa.

Toinen sivu on omistettu “rukousvastauksille”, eli asioille, jotka ovat järjestyneet tavalla tai toisella ilman, että niihin on tarvinnut panostaa esimerkiksi rahallisesti kauhean paljon. Toki jokainen asia elämässä vaatii omaa panostusta sikäli, etteivät asiat muutu vain makaamalla persiillään mitään tekemättä. 😉 Minut on kasvatettu uskovassa perheessä, ja tällaisissa asioissa omakin, körttiläisyyteen painottuva usko, näkyy. Näin vuoden lopussa on hyvä pysähtyä siis pohtimaan myös sitä, kuinka paljon olen lopulta saanutkaan vuoden raskaudesta huolimatta.

Tein listan myös asioista jotka tekisin toisin, ja virheistä joista opin. On hyvä myös listata ja kohdata rehellisesti virheet, joista on ollut vain harmia itselleni. Valitettavasti omat virheet johtuivat hyvin pitkälle masennuksen pahenemisesta ja traumojen aktivoitumisesta sekä siitä, etten hakeutunut ajoissa oikeanlaisen avun piiriin. Osaa näistä virheistä on tietysti mahdotonta korjata, ja se pitää vain hyväksyä. Tärkeintä on kuitenkin katsoa rehellisesti peiliin ja kohdata oma vajavaisuutensa, vaikka se tekisi todella kipeää. Juuri sen vastapainoksi pyrin tekemään tilinpäätökseen myös kohdan virheille joista opin, ja joista seurasi myös hyvää. Näiden asioiden käsittelyssä on hyvä muistaa, ettei niihin tunteisiin kannata jäädä jumiin, sillä menneet ovat kuitenkin vain menneitä, ja parhaassa tapauksessa niitä voi käyttää voimakseen lannistumisen sijaan.

Näiden asioiden käsittelyssä on hyvä muistaa, ettei niihin tunteisiin kannata jäädä jumiin, sillä menneet ovat kuitenkin vain menneitä, ja parhaassa tapauksessa niitä voi käyttää voimakseen lannistumisen sijaan.

IMG_20171222_143739.jpg

Opintobujossa sen sijaan alkaa uusi vuosi siitä, mihin bujo jäi. Sen suhteen ei ole tarvetta aloittaa uutta, mutta silti tahdoin kaivaa Pinterestistä mietelauseen, joka kuvaisi uuteen astumista. Yllä oleva miete tuntui olevan kuin juuri minulle tehty, vaikka se onkin samalla myös hyvin kliseinen. Erityisesti viihteen ja omien mukavuusalueiden ulkopuolelle meneminen koskettavat. Unta sen sijaan en tahdo uhrata, sillä se on kuitenkin tärkein osa ihmisen hyvinvointia.

Viimeisenä, muttei suinkaan vähiten tärkeimpänä osana, tein oman osion vuoden 2017 summaamiselle ajatusroskismaisesti. Tähän vuoteen on mahtunut paljon asioita, jotka ovat koskettaneet turhankin syvälle. Isän sairastuminen sydän- ja verisuonisairauteen (joka onneksi on nyt hyvässä hoitotasapainossa!) toi lähelle myös menettämisen pelon: olenhan menettänyt jo äitini syövälle. Tämä asia vaatii vielä paljon käsittelyä, joten sen vuoksi sitä on myös hyvä lähestyä kirjoittamalla, kuten monia muitakin juttuja. Ei ole helppoa, mutta ei kenenkään elämä ole.

IMG_20171222_210450.jpg

Kuinka te summaatte mennyttä vuotta? Mitä uusi vuosi teille merkitsee, ja kuinka suhtaudutte siihen? Lähdettekö toteuttamaan unelmianne reippaasti, vai koetteko epävarmuutta uusiin haasteisiin tarttumista? Jos mitä, niin sen olen ainakin oppinut tämän vuoden aikana, ettei uutta synny, jollei uskalla aloittaa. Ehkä olen joutunut käymään koulua kovemman kautta, mutta nekin asiat alkavat vähitellen kääntyä parempaan, ja lähden vuoteen 2018 luottavaisemmin mielin. Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille! Olkoon se unelmien toteuttamisen aikaa jokaiselle.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s