Elämänhallinta, Mielenterveys, Terapeuttinen kirjoittaminen

V-sana voimaannuttavana sanana

IMG_20171221_163612.jpg

Elämässäni on ollut usein tilanteita ja tunteita, jolloin olisin vaikkapa halunnut sanoa suoraan asioita, joita ei oikeasti voi sanoa kenellekään, lyödä lusikalla silmämuniin jotakin ihmistä, tai ihan vain tilanteita, jolloin mehukas ajatus takaisin sanomisesta on mennyt ohi. Ihmisten sosiaalinen kanssakäyminen on kuitenkin sellaista, ettei kaikkea vain voi sanoa ääneen ilman, että tulee samalla polttaneeksi siltoja takanaan. Johonkin ne negatiiviset, jopa rumat ajatukset, on kuitenkin purettava. Joku käyttää ajatustenpurkukeinona nyrkkeilysäkkiä, joku raivosiivoaa, ja joku kirjoittaa. Varsinaisen päiväkirjan kirjoittaminen voi kuitenkin olla haasteellista, mikäli ei tiedä, mistä aloittaa, tai mistä varsinaisesti on tullut paha mieli. Selailin jälleen kerran Vihkokaupan sivuja etsiessäni sekä itselleni että läheisilleni sopivia joululahjoja, ja silmiini osui yllä olevassa kuvassa oleva ihanuus. Mikäpä voisi ollakaan parempi tapa v-käyrän laskemiseen kuin ajatusten kirjoittaminen ylös pienten kysymysten ohjaamana?

Tilaus saapui postissa, ja revin journalin paketistaan kuin pieni lapsi jouluaattona. Toki tilauksen mukana tuli hieman muutakin, huuupsista.

IMG_20171221_162259.jpg

Kuten kuvasta näkyy, olen hurahtanut sittemmin paitsi Nuuniin, myös Filofaxiin. Filofaxin Aqua A5-kokoisena oli päässyt jossakin vaiheessa loppumaan, mutta nyt kun sitä taas sai, pistin tilaten. Samalla tilasin pari pakettia pistesivuja Filofaxiin. Oranssi Filofax on edelleen käytössä pääsykoepänttäystä buustaamassa, ja sinistä haluan käyttää jatkossa luovuuden ja mielenrauhan etsimiseen, kirjoittamiseen… ihan oikeastaan kaikkeen, mitä mieleen nyt voi tullakaan. Ja sitten se Fuck You -journal. Ah, mikä ihana ironia ja sarkasmi huokuu jo kannesta, joka on täynnänsä kukkakuvitusta, ja keskellä se F-sana.

Ja sitten se Fuck You -journal. Ah, mikä ihana ironia ja sarkasmi huokuu jo kannesta, joka on täynnänsä kukkakuvitusta, ja keskellä se F-sana.

Selasin kirjan heti läpi, ja alussa ja lopussa ovat tekstit siitä, mihin kirja on tarkoitettu. En kuitenkaan itse henno repiä sivuja irti ja polttaa niitä, mutta aion todellakin pitää huolen siitä, ettei kukaan pääse koskaan siihen käsiksi. Tarkoitushan ei ole levittää mielipahaa, vaan vain tuulettaa ajatukset ja antaa niiden sitten mennä. Aika terapeuttista, vai mitä?

Journalin tavoite ei siis todellakaan ole mikään, mikä voisi vahingoittaa toisia ihmisiä, joten tekään ette tule koskaan näkemään postauksia siitä täytettynä. Kaikkia asioita ei vain voi sanoa suoraan (tai voi, mutta sillä voi olla ikäviä seurauksia), etenkin jos kyse on itselleen vieraammasta ihmisestä. Toisten laukomat loukkaukset saattavat jäädä kaihertamaan mieltä pitäksikin aikaa, joten on rakentavampaa kirjoittaa ne ylös, kääntää sivua ja unohtaa. Erityisesti tämä saattaisi toimia joillekin työelämässä oleville, sillä siellä joudumme väkisinkin tekemisiin ihmisten kanssa, jotka eivät ole meidän kaltaisiamme, ja joiden kanssa voi niin sanotusti palaa käpy useammin kuin kerran. Mitä tähän kirjaan sitten on tarkoitus tehdä tai kirjoittaa?

IMG_20171221_163710.jpg

Journalin joka toinen aukeama on varattu pidemmälle kirjemuotoiselle avautumiselle, mikäli mielen päällä on erityisen paljon asioita, jotka kaihertavat, ja jotka haluaa kirjoittaa kunnolla ylös päästäen sitten irti. Minä käytin eilen jo ensimmäisen aukeaman, sillä olen jo kauan halunnut kirjoittaa eräänlaisen avautumisen eräälle menneisyyteni ihmiselle. Tiedättekö mitä? Se helpotti. Se oikeasti helpotti paljon paremmin kuin mikään avautuminen ystäville tai perheelle! Parasta on, että sitä aukeamaa ei tarvitse enää koskaan lukea – ja tunsin päässeeni lopullisesti eroon taakasta, joka on aina aika ajoin myös aktivoinut ja triggeroinut myös traumaperäistä stressihäiriötä.

Tiedättekö mitä? Se helpotti. Se oikeasti helpotti paljon paremmin kuin mikään avautuminen ystäville tai perheelle! Parasta on, että sitä aukeamaa ei tarvitse enää koskaan lukea – ja tunsin päässeeni lopullisesti eroon taakasta, joka on aina aika ajoin myös aktivoinut ja triggeroinut myös traumaperäistä stressihäiriötä.

IMG_20171221_163644.jpg

Tässä journalissa on myös joka toinen aukeama varattuna ohjatuille kysymyksille, jotka ovat mielestäni aivan loistavia. Ketä sinä olet viime aikoina halunnut puukottaa lusikalla? Entä kenelle haluaisit sanoa todella suorat sanat? Tai ketä haluaisit potkaista säärille? Miksi? Parasta on, ettei tässä tule vain raivottua mitä sattuu, vaan todella mietittyä, miksi haluaisi haistattaa pitkät. Miellän tämän myös eräänlaisena peilinä itselle: miksi loukkaannuin? Miksi tuntui niin pahalta? Mitä voisin tehdä itse toisin?

Näin ensi kosketuksen perusteella olen sitä mieltä, että jokaisella itseään kunnioittavalla ihmisellä pitäisi olla oma Fuck you -journalinsa. Kirjoittaa ei ole pakko, ei ainakaan kokonaisin lausein. Ja jos taas on hieman visuaalisempi tyyppi, niin voi siihen myös doodlailla, eli piirrellä pikkukuvia, jotka kuvaavat tunnetiloja ja tapahtumia juuri sillä hetkellä. Journalin käyttömahdollisuudet ovat vain rajattomat, ja se on onnistunut tarkoituksessaan juuri silloin, kun asian voi jättää ketutuksenpurun jälkeen taakseen, ja jatkaa elämää puhtaalta pöydältä! Toimi ainakin minulla, miksipä ei siis muillakin?

Tämän postauksen myötä jään joulunpyhien ajaksi blogitauolle, mutta välipäivinä jatketaankin uuden vuoden suunnittelulla ja katsauksella menneeseen vuoteen. Kaikenlaista uutta on tiedossa, ja olen oikein innoissani alkavasta vuodesta 2018 – olen nimittäin päättänyt siitä tulevan hyvä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s