Leuchtturm1917 hyvinvointijournalina

img_20171202_1042081977061778.jpg

Ennen kuin hurahdin totaalisesti Nuunaan, ehdin kuitenkin hankkia myös Letun, eli Leuchtturm1917 -muistikirjan, joka on useimpien bujoilijoiden suuressa suosiossa. Kyllä, tiedän, on saattanut vähän lähteä lapasesta, mutta kun… olen ollut jo pienestä lapsesta asti kaiken ihanan paperitavaran perään. Lapsuudessani 90-luvulla Tiimari oli yksi lempikaupoistani, ja kävin siellä ihailemassa kirjepapereita, hajustekumeja, kyniä sekä tietysti päiväkirjoiksi sopivia muistikirjoja. Aloitin päiväkirjan pitämisen kunnolla joskus 10-vuotiaana neljäsluokkalaisena, ja sen jälkeen jatkoinkin harrastusta aktiivisesti vuoteen 2008 saakka. Elämä kuitenkin vei muassaan, samoin teknologia, ja käsin kirjoittamisen ilo jäi. Sääli, sillä päiväkirjan pitäminen on varsin terapeuttista.

Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni ajatusta kevytbujosta, eli sellaisesta versiosta, joka tukisi mielenterveyttä olemalla ajatusten kaatopaikka, ja joka samalla pakottaisi minua pohtimaan joka päivä asioita, joista olen onnellinen. Kauniin tumman turkoosin värinen Lettu on kuin luotu tähän tarpeeseen. Miksi sitten Lettu, miksei Nuunaa? Itse pidän L-koon Nuunassa siitä, että sen sivuille mahtuu paljon paremmin erilaiset seurannat, viikkonäkymät, tulevaisuuslokit, kuukausilokit… you name it. Lettu taas on kokonsa puolesta kompaktimpi, mutta sivut ovat todella ohuet Nuunaan verrattuna. Näinpä Lettu hyvinvointijournaliksi/kevytbujoksi oli oiva valinta.

Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni ajatusta kevytbujosta, eli sellaisesta versiosta, joka tukisi mielenterveyttä olemalla ajatusten kaatopaikka, ja joka samalla pakottaisi minua pohtimaan joka päivä asioita, joista olen onnellinen. Kauniin tumman turkoosin värinen Lettu on kuin luotu tähän tarpeeseen.

img_20171202_1042181708164312.jpg

Koska hyvinvointijournal alkoi vuoden lopusta, en nähnyt järkeväksi tehdä tähän väliin vielä vuosinäkymää. En myöskään pitänyt kauheasti Letun valmiista sisällysluettelosta, mutta onneksi suloiset, Citymarketista ostamani orava-washiteipit pelastivat tilannetta hieman. Sivuja lehteillessäni tykästyin niiden ohuuteen. Päiväkirjamaisessa versiossa parasta on kynän alla rapiseva, rahiseva ja nostalginen tuntu, joka tuntuu vievän ajassa taaksepäin niihin aikoihin, kun pikkutyttönä tuhersin kirjoituspöydän äärellä muistiin ajatuksia elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta. (Lue: koulusta, inhottavista pojista, tylsyydestä ja valituksesta siitä, ettei äiti antanut meikata, ja että kuukautiset alkoivat yhyy.) Kyllä, rakastan päiväkirjoissa ohuehkoa paperia.

Toisin sanoen Letusta ei ole tarkoituskaan tulla varsinainen bujo, vaikka joitakin bujomaisia elementtejä se sisältää:

  • Sisällysluettelo
  • Kuukausiaukeama
  • Kuukausilokimainen “Kuukauden kiitollisuudet” -aukeama

Koska tarkoituksena on rakentaa päiväkohtaista journalia, en ota edes paineita siitä, jos jollekin päivälle ei tule kirjoitettua mitään. Niinpä en luonut viikkonäkymiä, yllättäen.

Joulukuun kuukausinäkymään olen tyytyväinen, samoin alkusivuun, mutta “Kuukauden kiitollisuudet” tulee vielä hakemaan muotoaan. Toisaalta, onpahan nyt hyvää aikaa harjoitella myös Tombow’n sivellintussien käyttöä. En ollut koskaan aiemmin edes tajunnut, kuinka jo tällaisilla jutuilla saa omiin journaleihinsa, plannereihinsa, bujoihinsa, you name it, jo isoja muutoksia estetiikkaan. Viikolle 52 kävi myös pieni päivämääräkämmi, kuten kuvasta näkyy. Yksi päivä karkasi välistä, joten jouduin hieman muokkailemaan. Tekevälle tosin sattuu, enkä lie ainoa, joka ei saa aina päivämääriä oikein.

img_20171202_1043051120521464.jpg

Päivänäkymistä tulee hyvin luotilistamaisia, kuten BuJon ideana onkin. Listaan yhdelle sivulle asiat, jotka huolettavat (ja joihin lie odotettavissa ratkaisujakin), ja toiselle sivulle  asiat, joista olen kiitollinen. Taipumuksenani on aikaisemmin ollut murehtia liikaa, ja kiinnittää aivan liian vähän huomiota elämän ja arjen hienoihin, upeisiin puoliin, joista on syytä olla kiitollinen. Sen vuoksi olen varmasti ollut aikaisemmin hyvin taipuvainen masennukseenkin. Realismi on totta kai hyvä asia, mutta turha murehtiminen vain kuluttaa omia voimavaroja, ja syö turhaan energiaa asioista, joihin voi itse oikeasti vaikuttaa.

Realismi on totta kai hyvä asia, mutta turha murehtiminen vain kuluttaa omia voimavaroja, ja syö turhaan energiaa asioista, joihin voi itse oikeasti vaikuttaa.

img_20171202_123428987878509.jpg

Tähän journaliin teen myös aukeamia lainauksille, jotka voimauttavat tai lohduttavat, mikä olotila nyt milloinkin sattuu olemaan. Tällä hetkellä tunnen huonoa omatuntoa siitä, etten ole tällä viikolla saavuttanut tavoitteitani pääsykoelukujen suhteen. Ihan turha huoli, sillä pääsykokeisiin on vielä yli viisi kuukautta aikaa. Ehdin kyllä. Joskus on vain rauhoituttava, ja todennäköisesti jaksan ensi viikolla myös opiskella innokkaamin, kun olen kerännyt tällä viikolla töiden jälkeen voimia. Into hakeutua opiskelemaan ei ole kadonnut minnekään.

img_20171202_123434543869828.jpg

Itse pääasia tulee olemaan päiväkirjaosio, paikka, johon voin kirjoittaa vapaasti, omin sanoin ajatuksiani ja tuntemuksiani kultakin päivältä. En ota stressiä tai paineita siitä, saanko aikaiseksi rivin, kaksi, puoli sivua tai kokonaisen aukeaman, pääasia, että tärkeimmät tunteet, tapahtumat ja muut ajatukset saavat oman paikkansa. Niihin oun mukava palata sitten joskus myöhemmin, kun tuntuu, ettei mistään tule mitään, tai sama ajatus hiipii päähän. Täältä löydän myös sen, kuinka jokin asia tai ongelma on ratkennut.

Miksi sitten juuri tällainen ratkaisu hyvinvoinnin ylläpitopaikaksi? No, miksipäs ei? Olen havainnut syksyn aikana bujoilun positiiviset vaikutukset mielenterveyteen, ja koska olen aina ollut vahvimmillani kirjallisessa ilmaisussa, käsin kirjoittaminen on luonteva juttu purkaa ajatuksiaan. Joku toinen maalaa, toinen piirtää, toinen askartelee, ja jotkut urheilevat. On vain hienoa, että ihmisiä on erilaisia, ja samalla hyvinvoinnin ylläpitämisen keinot vaihtelevat. Kuinka te, lukijat, ylläpidätte hyvinvointia? Entä kuinka se näkyy mahdollisesti plannereissa, kalentereissa tai bujoissa?

Kuinka te, lukijat, ylläpidätte hyvinvointia? Entä kuinka se näkyy mahdollisesti plannereissa, kalentereissa tai bujoissa?

Ensi viikolla hypätäänkin takaisin hieman arkisempiin asioihin, tosin ripaus juhlaakin on luvassa. Ensi viikonlopulle taas on luvassa pienimuotoinen haastattelu erään kauppiaan tarinasta ja siitä, kuinka hän omalta osaltaan mahdollistaa ihmisten rakkauden muistikirjoihin, bujoiluun ja vaikka mihin. Pysykäähän siis matkassa!

One thought on “Leuchtturm1917 hyvinvointijournalina

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s