“Ota itseäsi niskasta kiinni!”

Sinäkin siinä
Tässähän minä
Sitäkö samaa?
Sitäpä sitä
Ota nyt jo itseäsi niskasta kiinni
Mitäpä jos sinä pidät suusi kiinni

Mokoma: Pohja on nähty (Elävien kirjoihin, 2015)

Niin, mitäpä tässä, mitäpä jos en jaksa ottaa itseäni niskasta kiinni? Uupumus ja masennus ovat asioita, joita ihmisten on joskus vaikea käsittää, ainakin, jos omat kokemukset rajoittuvat satunnaisiin alakulon hetkiin ja infernaaliseen väsymykseen toisinaan. Sen sijaan kunnolla pohjalle pudonnut, uupunut ja masentunut ihminen joutuu tarpomaan usein pitkänkin tien, ennen kuin elämä alkaa tuntua edes etäisesti normaalilta. Aivan liian monet saavat kuulla “Ota itseäsi niskasta kiinni” silloin, kun ovat vaikka taistelleet itsensä juuri ja juuri sängystä ylös, saaneet hampaat pestyä ja olonsa edes jokseenkin ihmismäiseksi. Aivan liian usein toipumisprosessia kiirehditään, koska eihän mielen toipumista näe samalla tavoin kuin esimerkiksi murtuneen jalan eheytymistä.

Silmäluomet ovat painuneet minullakin parina päivänä väkisin kiinni. Olen mennyt kuuden aikoihin illalla pienille iltaunille, ja kuinkas kävikään? Olen nukkunut aamukuuteen, ja joskus vielä vetänyt päiväunetkin päälle. Ei tällaista ongelmaa ollut kokonaan sairauslomalla ollessani, miksi siis nyt? Pohdin, mikä tähän lyijynraskaaseen väsymykseen ja yleiseen vireystilan laskuun mahtaa olla syynä, mietin jopa, onko oma toipuminen ottanut takapakkia. Psykologin juttusilla istuessani tajusin, ettei minun pidä vaatia itseltäni liikaa. Töihinpaluu voi olla melkoinen shokki mielelle, ja painava väsymys on luonnollinen kehon reaktio sen ilmaisuun, että tahtia voisi vähän hiljentää. Niin, aivan kuten bujoilu, myös masennuksesta ja uupumuksesta toipuminen on prosessi. Ei järkyttävä väsymys tarkoita automaattisesti takapakkia. Ehkä se on vain kehon tapa kertoa: “Ole nyt lempeä itsellesi. Karsi kaikki ylimääräinen, järjestele opinnot ja työt järkevästi, lepää kun siltä tuntuu, ja anna itsellesi aikaa”.

Ehkä se on vain kehon tapa kertoa: “Ole nyt lempeä itsellesi. Karsi kaikki ylimääräinen, järjestele opinnot ja työt järkevästi, lepää kun siltä tuntuu, ja anna itsellesi aikaa”.

img_20171116_075236782679622.jpg

Oman toipumisen, asioiden ja elämän priorisoinnin tueksi tein siis myös bujooni osion vireystilalle. Listaan erikoislaatuiset tilanteet (kuten itselleni todella epätavalliset “kellon ympäri” -unet), ja pohdin, mihin ne voisivat liittyä. Olenko tehnyt jotain tavallisuudesta poikkeavaa? Olenko ollut väsyneempi töistä kuin uskoinkaan? Eilisen väsymyksen selittänee juuri työ ja sen jälkeinen psykologikäynti. Tällainen tilanne oli kuitenkin myös viime viikonloppuna anoppilassa ollessamme. Päälleni valui sellainen väsymys, etteivät silmäni kerta kaikkiaan meinanneet pysyä auki, ei, vaikka olisin tunkenut luomien alle tulitikut. Menin pienille torkuille, heräsin yhdeltätoista illalla, olin ehkä tunnin hereillä muiden seurana, ja kömmin takaisin pehkuihin. Normaalia? Ei, mutta tällöinkin kroppa varmasti halusi kertoa minulle jotakin.

Oman hyvinvoinnin eteen voi siis tehdä muutakin kuin aktivoida itseään. Hyvinvointi ja sen ylläpito koostuu myös sen hyväksymisestä, ettei ole pakko jaksaa. Omaa mielenterveyttä ja muutakin hyvinvointia voi edistää myös itsensä deaktivoinnilla ja asioiden laittamisella tärkeysjärjestykseen. Ei ole pakko tuntea itseään pirteäksi. Joskus on ihan riittävä saavutus, että saa itsensä sängystä ylös, työpäivän pakettiin, ja jaksaa pestä hampaat. Sen jälkeen on ihan okei vaikka maata viisi tuntia sängyssä lukien mieluista ei-opintoaiheista kirjaa, blogaten ja vaikka torkkuen. Ongelma ei siis ole päivärytmin kääntyminen, vaan se, että uni vain tulee aikaisin illalla, ja unta riittää siihen varhaiseen aamuun saakka.

Hyvinvointi ja sen ylläpito koostuu myös sen hyväksymisestä, ettei ole pakko jaksaa.

En todellakaan usko olevani ainoa ihminen maan päällä, joka on ollut niin kipeä ja uupunut, ettei ole tiennyt, tuleeko koskaan toipumaan. Ja sitten, kun toipuminen lähtee käyntiin, tuleekin sairauslomalla innostuneeksi aktiviteeteista – ja töiden alettua onkin taas priorisoitava asioita, ja pohdittava, miten uusi sairausjakso ja uupuminen estetään. Liikunta, terveellinen ruokavalio, alkoholin välttäminen ja säännöllinen vuorokausirytmi ovat tietenkin terveyttä edistäviä, mutta aina se ei ole niin kovin yksinkertaista. Niinpä tein Bujoon myös seurannan siitä, millainen vuorokausirytmi on, ja mitä menoja päivään on sisältynyt.

img_20171116_0752471010301660.jpg

Tein siis viikkotasoisen seurannan, jossa pyrin tutkailemaan vielä tarkemmin asioita, jotka väsyttävät, tai jotka vaikuttavat vireystilaan. Jos esimerkiksi jostain kumman syystä päätyisin menemään hieman tyttökavereiden kanssa viihteelle, olisi aivan selvä, että olisin koko seuraavan viikon kuin nukkuneen rukous konsanaan. Tällaista tosin en ole pitkään aikaan tehnyt, eikä mieli edes liiemmin tee sellaista tehdäkään. Mutta missä on syy siihen, etten ollut kamalan väsynyt maanantaina ja tiistaina? Haa: otin omaa aikaa lepoa (ei nukkumista) ennen pääsykoeluku-urakkaa. Entä eilen? No niin, kahdeksan tuntia töissä yhdistettynä kolmen vartin mittaiseen psykologikäyntiin kertoo jo tarpeeksi. Ehkäpä ei ollut siis mikään ihme, että kroppa tahtoi itselleen unta.

Mutta missä on syy siihen, etten ollut kamalan väsynyt maanantaina ja tiistaina? Haa: otin omaa aikaa lepoa (ei nukkumista) ennen pääsykoeluku-urakkaa. Entä eilen? No niin, kahdeksan tuntia töissä yhdistettynä kolmen vartin mittaiseen psykologikäyntiin kertoo jo tarpeeksi. Ehkäpä ei ollut siis mikään ihme, että kroppa tahtoi itselleen unta.

Kuten olen jo aiemminkin hehkuttanut Bullet Journalin kokonaisvaltaista positiivista vaikutusta mielenterveydenkin ylläpitoon, hehkutan sitä taas. Näillä listauksilla opin näkemään ihan konkreettisesti sen, milloin kannattaa hidastaa tahtia, ja vaikka jaksottaa töitä ja pääsekoelukuja niin, ettei pääsykoekirjoihin kosketa kuin maksimissaan yhtenä työpäivänä, ainakin näin alkuun. Voimien palautuessa, ja kunhan taas pääsen salille huhkimaan keuhkokuumeen varmuudella parannuttua, jaksaminen varmasti kohenee, ja pääsykoeluvutkin sujuvat rivakammin.

Silti pitkät päiväunet, lepo, Netflix- tai fiktionlukumaratonit, herkkuhetket ja saunomiset murun ja kanssa, leppoisat lenkit koiran kanssa, lasillinen kardemummalla tai kanelilla maustettua glögiä ja kaikki muu vähemmän tehokas tekeminen ovat oivia palautumishetkiä arjen kiireissä. Joskus on vain osattava olla tekemättä mitään hyödyllistä, erityisesti nykyajan tehokkuutta vaativassa yhteiskunnassa. Tärkeää on tasapainottaa arkea asioilla, joista nauttii, kuten minäkin nyt teen kirjoittaessani tätä postausta. Tänään jätän myös pääsykoekirjan rauhaan, ja nautin saunomisesta ja Milja Kauniston romaanin Luxus lukemisesta. Saatanpa heittäytyä ihan hurjaksi ja tiskatakin. Jos vain jaksan. Jos en, se voi odottaa huomiseen.

Kuinka te tasapainotatte elämäänne, tai priorisoitte asioista jos tuntuu, että uupumus meinaa iskeä, eikä oikein mitään tahtoisi jaksaa?

3 thoughts on ““Ota itseäsi niskasta kiinni!”

  1. En tee mitään ja odotan, että kaikki kaatuu niskaan ja kuolen.

    No ei. 😀 En tee kuin välttämättömät asiat (peseytyminen, eläinten hoito, ravinnon hankinta), kaikki muu on ekstraa. Yleensä seuraavana päivänä on jo energiaa tehdä kaikkea muutakin!

    Like

    1. Juuri näin. Energiataso vaihtelee, ja se vain pitää hyväksyä, jollei tahdo että ihan oikeasti on kohta siinä kunnossa, ettei edes pääse sängystä ylös.

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s