Hyvä tavaton, mitä tapoja!

Herätyskello soi. Avaan yön turvottamat silmäluomet, ja tirkistelen niiden välistä kännykän näyttöä. Sammutan herätyksen, vääntäydyn ylös sängystä ja tassuttelen keittiöön. Napsautan kahvinkeittimen päälle, ja seuraavaksi avaan työkoneen. Stressi ja ahdistus alkavat hiipiä mieleen: mitähän tämä päivä tuo tullessaan? Silmät ristissä kylmästä hytisten raahaudun kylpyhuoneeseen, ja aamutoimien jälkeen juon kahvit, napsin lääkkeet ja vien koiran tarpeilleen. Sitten istahdan koneelle kahdeksaksi tunniksi ja uppoudun töihin milloin paremmalla, milloin huonommalla menestyksellä. Töiden jälkeen silmät ovat jälleen ristissä, ja huomaan, etten ole syönyt mitään. Pyykit pitäisi pestä, tiskit tiskata, pitäisi, pitäisi… mutta kun ei jaksa, eikä tiedä mistä edes aloittaisi. Ulkoinen kaaos saa sisäisen kaaoksen korostumaan, ja sisäinen kaaos taas pitää huolen siitä, ettei sitä ulkoistakaan osaa lähteä purkamaan.

Yllä oleva kirjoitus on kuvaus noin reilu vuoden ajan toistuneista aamurutiineista arkisin. Viikonloput taas hyvin usein menivät nollatessa todella epäterveillä tavoilla, enkä edes pysähtynyt ajattelemaan niissä olevan jotain vikaa. Vielä vähemmän tajusin – tai en halunnut ymmärtää – olevani sairas ja oikeasti pysähtymisen tarpeessa. Tavat, nuo jokapäiväiset pienet valinnat, määrittävät aika paljon omaa henkistä ja fyysistä tasapainoa. Jos työn ohella ei tee muuta kuin nukkuu ja stressaa seuraavaa työpäivää, unohtaa syödä ja viikonloppuna pyrkii irtautumaan stressistä joko roskaruoalla tai alkoholilla, vointi ei taatusti parane. Been there, done that. Lopulta se oravanpyörä sitten hajosikin, ja minut pakotettiin pysähtymään – ja samalla miettimään omia tapoja uusiksi, arkea kestävämmiksi.

Lopulta se oravanpyörä sitten hajosikin, ja minut pakotettiin pysähtymään – ja samalla miettimään omia tapoja uusiksi, arkea kestävämmiksi.

22788690_10155308456083192_7481116176212271042_n

Pakollisen pysähdyksen jälkeen on helppo lupailla hetken aikaa muuttavansa omia tapoja, mutta niiden toteutuminen onkin aivan eri asia. Sen vuoksi tein omaan Bujoon ihan ensimmäisten asioiden joukossa tapaseurannan. Inspiraatiota näihin saa esimerkiksi Pinterestistä, mikäli tahtoo käyttää enemmän luovuutta. Minä tahdoin pitää omani yksinkertaisena, sillä haluan nimenomaan seurata psyykkisen ja fyysisen voinnin kulkemista käsi kädessä, sekä sitä, miten nämä kaksi osa-aluetta vaikuttavat omiin elämäntapoihin. Monesti esimerkiksi masennuksen pahenemisvaiheissa tai trauman aktivoitumisvaiheessa ensiksi jää pois jokapäiväinen liikkumisrutiini, ja ruokavalio menee rempalleen. Seuraavaksi päivittäistoimissa tapahtuu lipsumista, ja lopulta vain työtä jaksaa tehdä, muuta ei. Tällaiset oireet ainakin itse tunnistan itsessäni, ja nyt niiden tunnistamisen myötä osaan myös painaa jarrua aikaisemmin. Toisaalta tapaseurannasta näkee myös myönteisen kehityksen ja sen, kuinka uudet rutiinit pitävät.

Sen vuoksi tein kasan muitakin seurantoja marraskuun ajalle, ihan vain siksi, että muistaisin paremmin huolehtia itsestäni ja huolestua, jos jokin asia alkaa mennä pieleen. Terveyden kanssa ei ole leikkiminen, ei henkisen eikä fyysisen kanssa. Itsestäänselvä fraasi, mutta ah, miten tosi!

Terveyden kanssa ei ole leikkiminen, ei henkisen eikä fyysisen kanssa. Itsestäänselvä fraasi, mutta ah, miten tosi!

22851847_10155316458538192_2545655976343746776_n

Saatan ihan oikeasti unohtaa päivän aikana syömisen. Ihan oikeasti kokonaan unohtaa. Eikä tämä ole vitsi: joskus olen havahtunut siihen, etten ole syönyt edellisenä päivänä mitään. Niinpä tuumin, että tähän täytyy tulla muutos. Painoni on aina ollut jojoilevaa laatua, ja erityisesti elämän stressitilanteissa tuppaa käymään niin, että en vain syö, koska ruokahalua ei yksinkertaisesti ole. Tein ainakin marraskuun ajaksi oman ruokailuseuranta-aukeaman, jonne merkkailen väljästi joka päivälle, mikäli ruokailuissa on jotain erityistä. Oman ongelmansa mukaan tuo tietysti kenkkuileva vatsa, jonka vuoksi olen ollut useammin kuin kerran sairaalahoidossa joko kivun tai suolitukoksen vuoksi. Bujon seurannan tarkoituiksena on siis havaita, missä voisin vielä parantaa, ja mikä taas on hyvä juttu.

Tein myös oman aukeaman pelkästään mielenterveydelle omistettuna, mutta se jääköön vain minun ja minun väliseksi asiaksi. Tiivistettynä olen kuitenkin listannut siihen sekä sisäiset että ulkoiset varomerkit voinnin huonontumisesta, toimintatavat joita käytän, mikäli pahenemisvaihe tulee, ja huomioita terapiapäivistä sekä siitä, kuinka puran niiden jälkeiset mahdollisesti pintaan nousseet ahdistavat tunteet ja muistot.

Tapoja on siis hyvä olla, ja erityisen hyvä on, jos niitä haluaa muuttaa parempaan suuntaan. Millaisia tapoja teillä, rakkaat lukijat, on? Entä miten seuraatte omaa hyvinvointianne? Muistatteko myös olla lempeitä itsellenne?

Seuraava kirjoitus haastaakin pitämään itsestä huolta erityisesti marraskuun ajan.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s