Ihan sairas BuJo – sairauskertomuksia

Sairastuvalta päivää.

Jokainen meistä sairastuu joskus mitä erilaisimpiin hengitystieinfektioihin tai vatsatauteihin (no shit, Sherlock?), ja kun on todella kipeä, ei välttämättä muista kaikkien lääkkeiden ottoaikoja, kontrolliaikoja- ja tutkimuksia tai edes sairauden etenemistä. KanTa-palvelusta saa käsiinsä tiedot sähköisesti, mutta niiden ilmaantuminen sinne ottaa oman aikansa. Akuutin sairauden iskiessä voi käydä jopa niin, että tie viekin terveyskeskuksesta jopa saman päivän aikana sairaalan päivystykseen. Mitä sitten, kun potilastietojärjestelmät eivät ole synkassa keskenään, lähete puuttuu, eikä tekstiä näy vielä kannassakaan? Luukulla istuva hoitaja pitäisi saada vakuutettua hoidon ja tutkimusten tarpeellisuudesta, mutta todella sairaana ei tahdo edes muistaa, missä vaiheessa sairaus alkoi, ja millä oireilla.

Luukulla istuva hoitaja pitäisi saada vakuutettua hoidon ja tutkimusten tarpeellisuudesta, mutta todella sairaana ei tahdo edes muistaa, missä vaiheessa sairaus alkoi, ja millä oireilla.

Allekirjoittanutta piti hereillä viime viikon sunnuntain ja maanantain välisen yön horkka ja kova yskä. Yskä sen kuin paheni, ja lopulta hengittäminenkin alkoi sattua. Tiistaina soitin työterveyteen, josta sain reseptit astmalääkkeisiin sekä yskänlääkkeeseen – vaan milläpä vedät henkeen kumpaakaan astmasuihketta, jos röörit ovat tukossa? Lopulta keskiviikkoyönä karattuani sohvalle nukkumaan yskän vuoksi (koska totta kai röhä ja hengen haukkominen häiritsivät avopuolison unta), soitin ajan lääkärille.

Lääkärille sitten marssinkin, ja saldona oli tulehdusarvo 109, sekä rohisevat hengitysäänet. Lääkitysarsenaalia täydennettiin antibiootilla, jonka annostus aloitettiin heti keuhkokuumeen hoitoannoksella, sekä kortisonitabletit astman pahenemisvaiheen hoitoon. Lisäksi lääkäri ohjelmoi seuraavalle päivälle keuhkokuvan diagnoosin tarkentamiseksi. Niine hyvineni lähdin saapastelemaan kotiin postin ja apteekin kautta. Postissa minua odotti iki-ihana Leuchtturm1917, jota olin odottanut kuin leipääntynyt työntekijä kesälomaa.

22528641_1979525258994180_4673150313632376519_o

Kuvassa näkyy myös muita uusia bujoilutarvikkeita, mutta niihin palaan myöhemmin. Ideanani on joka tapauksessa testailla erilaisia muistikirjoja bujoiluun, koota listaa niiden vahvuuksista ja heikkouksista, ja lopulta löytää Se Ikioma Juttu. Jos kaikki miellyttävät, käytän jokaista laatua vuorotellen. Joka tapauksessa tällä hetkellä käytössä olevaan BuJoon listasin välittömästi lääkitykset, niiden kestot sekä viikkoaukeamille lääkkeenottoajat ja checkboxin sille, olenko lääkkeeni muistanut.

Kuvassa näkyy myös muita uusia bujoilutarvikkeita, mutta niihin palaan myöhemmin. Ideanani on joka tapauksessa testailla erilaisia muistikirjoja bujoiluun, koota listaa niiden vahvuuksista ja heikkouksista, ja lopulta löytää Se Ikioma Juttu.

Eilen kävin lopulta keuhkokuvissa, ja pyörin puhelua odotellen pitkin kämppää. Toivoin lääkärin olevan yhteydessä ennemmin kuin myöhemmin, ja lopulta lääkäri soittikin.

“Hei, lääkäri XY täältä X:sta soittelee. Ne keuhkokuvat on nyt lausuttu”, haasteli hän.
“No, mitä siellä oli?”
“Molemmissa keuhkoissa on alaosissa runsas tulehdusmuutos”, lääkäri virkkoi ja piti pienen taidepaussin. Sen aikana ehdin jo ajatella vaikka mitä kauhuskenaarioita vinkuintialaiseista laiskiaisista lähtöisin olevasta hyppykuperkeikkakupasta keuhkoihin levinneeseen syöpään. Lopulta lääkäri jatkoi:
“Lisäksi oikean keuhkon alaosassa näkyy kasaanpainumaa, se liittyy tähän infektioon, mutta tämän vuoksi halutaan ainakin tarkistaa tulehdusarvo, ja kontrollikeuhkokuva on ehdottomasti otettava antibioottikuurin jälkeen.”

Huppista. Varasin siis ajan kontrolliverikokeisiin, ja puhelun loputtua tärisin sohvalla hyvän tovin pohtien, miksi minä. Sain ohjeistukseksi hakea välittömästi päivystykseen, mikäli hengenahdistus ja/tai kylkikipu pahenevat, ja sillä samalla hetkellä päätin tehdä ytimekkään keuhkokuumepäiväkirjan Bullet Journaliini. Miksi? Siksi, että yksityiskohdat omasta taudinkulusta, lääkityksistä, kontrollikokeista ja oireista tuppaavat unohtumaan nopeasti, ja jos ja kun pitää lähteä päivystykseen, hoitohenkilökunnalla ei välttämättä ole tarpeellisia esitietoja. Tässä tilanteessa asiakkaan on hyvä kertoa ytimekkäästi omin sanoin pääkohdat oireista, tutkimuksista, lääkityksestä ja hoitosuunnitelmasta. Aikaisemminkin on aina terotettu lääkäriin mennessä oireiden listaamista paperille, nyt ne tiedot vain saa lääkityksineen, tutkimustuloksineen, oirekuvauksineen sekä jatkohoitosuunnitelmineen yksien kansien väliin.

Aikaisemminkin on aina terotettu lääkäriin mennessä oireiden listaamista paperille, nyt ne tiedot vain saa lääkityksineen, tutkimustuloksineen, oirekuvauksineen sekä jatkohoitosuunnitelmineen yksien kansien väliin.

dav

Yllä olevan kuvan ensimmäinen aukeama sisältää vasemmalla sairauden ja oireiden kehittymisen, siihenastiset tutkimustulokset, sekä oikealla oireseurannan. Inspiraatiossa kirjoitin myös omalla mustalla huumorilla höystetyn vanhan sanonnan uusiksi: Itku pitkästä ilosta, keuhkokuume ja kasaanpainuma paljon naurannasta. Hah-hah, kylläpä naurattaa.

dav
Seuraavalle aukeamalle olen tehnyt osion kontrollilabroista ja -röntgenistä. Valitettavasti en ole saanut vielä ensimmäistä röntgenlausuntoa käsiini, joten en voi sitä myöskään Journaliin tiivistää. Tämä on valitettavaa senkin vuoksi, että lääkäriasemalla, jolla asioin ja sairaalassa, jonne hakeudun tilanteen pahentuessa, on eri potilastietojärjestelmät. Onneksi olen inspiroitunut myös lääketieteestä, ja osaan tiivistää sanallisesti lausunnon pääkohdat. Oikealle puolelle olen koonnut mielialaseurantaa sairauden ajalta, sillä fyysistä ja psyykkistä vointia on hankala erottaa toisistaan. Näin voin tallentaa sairauden aikaiset henkiset sudenkuopat samaan osioon akuutin sairauden aikana.

Oikealle puolelle olen koonnut mielialaseurantaa sairauden ajalta, sillä fyysistä ja psyykkistä vointia on hankala erottaa toisistaan. Näin voin tallentaa sairauden aikaiset henkiset sudenkuopat samaan osioon akuutin sairauden aikana.

Mutta. Onneksi, onneksi minua on siunattu ihanalla, huolehtivalla avomiehellä ja suloisella, syliin tunkevalla pienellä terrierimixillä. Eilen kaupassa käydessään tuo minulle niin rakas mies toi pientä piristystä päivään: smiley-hymiötyynyn! Valitettavasti hän ei ollut hurttiin, mustaan huumoriini sopivaa kakkahymiötyynyä löytänyt, muttei se mitään. Ele merkkaa paljon enemmän, etenkin kun se tulee omalta rakastetulta.

dav

Näihin kuviin ja tunnelmiin onkin hyvä päättää tämä postaus. Vaikka tämä sairaus on todella kurja ja hurja, minulla on silti paljon iloittavaa. Ei tarvitse olla sairaalassa, voin paneutua blogiin, kirjoittamiseen, bujoiluun ja lukemiseen niin paljon kuin haluan, ja jos vointi romahtaa, minulla on oma rakas tukena. Pahemmastakin on yhdessä selvitty, ja selvitään vastakin. Seuraavassa blogitekstissä esittelen tarkemmin uusimpia bujoiluhankintoja sekä sitä, miten niitä voi käyttää.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s