Elämänhallinta, Köökkifilosofiaa, Yleistä

Ruudun vankina

En ikinä unohda 90-luvun kulta-aikaa, kun elämää hallitsivat ala-asteaikoinani slämyt, ystäväkirjat ja ihan perinteiset päiväkirjat, joita kirjoitettiin käsin. Valikoimissa oli vaikka minkälaista vaihtoehtoa valmiiksi päivätyistä vaihtoehdoista ihan vapaasti täytettäviin muistikirjoihin. Kouluaineet kirjoitettiin vihkoihin, ja ala-asteella suuremmatkin esitelmät tehtiin paperille “leikkaa-liimaa-askartele”-tyylillä. Joskus 5. tai 6. luokalla, eli vuosina 1997-98 käytimme todella rajatusti tietokoneita koulun tietokoneluokassa, internet-selainkaan ei ollut tällöin tuttu monellekaan. Nettiin yhdistettiin tolkuttoman pitkän odotuksen jälkeen modeemilla, ja yhden jos toisenkin ihmisen hermot menivät paisuviin puhelinlaskuihin, mikäli joku perheenjäsen vietti aikaa nettisurffaillen liikaa.

Kouluaineet kirjoitettiin vihkoihin, ja ala-asteella suuremmatkin esitelmät tehtiin paperille “leikkaa-liimaa-askartele”-tyylillä.

2000-lukua kohti mennessä, tarkalleen ottaen yläasteelle siirtymisen aikoihin, jotakin tapahtui. Yhä useammassa taloudessa oli mahdollisuus internet-yhteyteen, ja koulussakin alettiin tehdä enemmän töitä tietokoneella. Tämä tarkoitti sitä, että esimerkiksi allekirjoittanut oli pulassa, koska meillä ei ollut tietokonetta, nettiyhteydestä puhumattakaan. Ensimmäisen kerran minulla oli oma nettiyhteys vuonna 2005, kun muutin pois kotoa ja aloitin teologian opinnot. Tietokoneella tehtiinkin paljon töitä, ja aloitin samoihin aikoihin todella hirveän nettiblogin LiveJournaliin. Häpeän vieläkin postauksiani sinne.

2010-luvulle mentäessä internetin mahdollisuudet lisääntyivät, ja älypuhelinten ja tablettitietokoneiden aikana hyvin harva ihminen on jaksanut tarttua paperiin ja kynään. Jopa ylioppilaskirjoitukset siirretään sähköiseen muotoon, ja erityisen huolestunut olen ollut äidinkielen ylioppilaskokeen supistamisesta. Toisaalta itsestänikin se aika, kun äidinkielen yo-koe luonnosteltiin ensin lyijykynällä ja kirjoitettiin siitä puhtaaksi kuulakärkikynällä, tuntuu kaukaiselta ajalta – nykyään käytän tietokonetta työssäni, vapaa-ajalla selailen nettiä puhelimella ja isompaan surffailuun tai luovaan kirjoittamiseen käytän läppäriä. Hallitsen useita tietojärjestelmiä, osaan luoda asiakirjoja, kirjoittaa blogia ja valita siihen hyvän layoutin, mutta tappaako liika ruudun tuijottaminen luovuuden? Onko nykyihmisistä tullut ruudun vankeja?

Niin kävi minullekin – käytän tietokonetta työssäni, vapaa-ajalla selailen nettiä puhelimella ja isompaan surffailuun tai luovaan kirjoittamiseen käytän läppäriä.

Nykyaikana en ihmettele ollenkaan, että kalentereissa on palattu retroon, ja vieläpä kokonaan itse alusta asti tehtävään kalenterin, päiväkirjan ja to do -listojen yhdistelyyn. Bullet Journalin parissa aika kuluu sutjakkaasti, jopa niin sutjakkaasti, että koira tulee hyppimään polvia vasten ulosmenoa ajatellen ja puoliso saapuu tökkimään olkapäähän kysellen, kuinka kauan harrastuksen parissa vielä kenties menee. Muistilappuja on käytetty iät ja ajat, mutta Bullet Journalin aloituksen jälkeen niitäkään tuskin tarvitsee – kaikki tarpeellinen tieto kulkee mukana.

Facebookin Bullet Journal -ryhmässä on mahtavaa nähdä, kuinka ihmiset käyttävät luovuuttaan ja pitkiäkin aikoja eri näkymien työstämiseen. Voisiko Bullet Journalin ideaa käyttää jopa terapeuttisissa tarkoituksissa? Ihminen on siitä jännä otus, että se tarvitsee virikkeitä ja tekemistä ollakseen tyytyväinen elämäänsä. Liika ruutuaika passivoi ihmistä, ja toisaalta Bullet Journal tarjoaa helpon tavan aloittaa itse tekeminen, vaikkei olisikaan taiteellisesti orientoitunut ihminen.  En yhtään ihmettelisi sitäkään, jos Bullet Journalit ovat joskus tulevaisuudessa museotavaraa, kunnianosoitus käsin tekemiselle ja kulttuurihistoriallisesti merkityksellinen tutkimuskohde.

En yhtään ihmettelisi sitäkään, jos Bullet Journalit ovat joskus tulevaisuudessa museotavaraa, kunnianosoitus käsin tekemiselle ja kulttuurihistoriallisesti merkityksellinen tutkimuskohde.

Oman huiman kahden päivän (tähän huvittunut itkunauruhymiö) BuJo-kokemuksen perusteella voin sanoa, että aloituskynnys on matala, ainakin silloin jos ei ole ehtinyt nähdä liikaa inspiroivia kuvia. Käsin kirjoittaminen on yllättävän terapeuttista, ja saattaapa kuukausi- ja viikko-layoutien suunnittelussa putkahtaa mieleen joku uusi, luova ideakin. Suosittelen harrastusta siis paitsi ihmisille, joiden ajanhallinta ja -hahmotuskyky ovat hukassa, myös heille jotka kaipaavat käsin tekemisen iloa ja ikävöivät wanhoja hywiä aikoja slämyjen ja käsin kirjoitettujen päiväkirjojen parissa.

Olen kokenut itse BuJon myös mielenterveyttä edistäväksi toiminnaksi. Sen parissa aika kuluu melkein kuin siivillä, ja toisaalta joka kuukaudelle ja viikolle asetetut tavoitteet oikeastaan pakottavat liikkumaan edes sen minimin verran, järjestämään aikaa itselleen ja yleisesti ottaen toimivat kannustimena terveempään ja tasapainoisempaan elämään. Lisäksi BuJon parissa saa itselleen taatusti omintakeisen kalenteri-päiväkirja-to-do-listayhdistelmän, joka kulkee aina mukana.

Suosittelen harrastusta siis paitsi ihmisille, joiden ajanhallinta ja -hahmotuskyky ovat hukassa, myös heille jotka kaipaavat käsin tekemisen iloa ja ikävöivät wanhoja hywiä aikoja slämyjen ja käsin kirjoitettujen päiväkirjojen parissa.

Siispä: ruutujen vangit, sulkekaa se läppäri vaikka pariksi tunniksi, napatkaa käyttämättömänä lojunut vanha muistikirja hyppysiinne, kynä kauniiseen tai komeaan käteen, ja alkakaa harjoitella! Voin melkein luvata, että jos on yhtään organisointiin taipuvainen, erilaisia listoja ja trackereita rakastava ja luova ihminen, tähän harrastukseen koukuttuu. Näin kävi minullekin.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s